Tämäkin on mahdollista

Kartturi tuli tänään käymään ja sovittamaan itseään penkkiin. Kun olisikin ollut niin simppeliä...
No kartturi ei sovi nykyiseen penkkiin, joten otimme penkin pois. Sinänsä ei suuri menetys, koska penkki olisi mennyt joka tapauksessa vaihtoon talven jälkeen kun leima loppuisi. Kartturilla oli oma penkkinsä mukana, jota seuraavaksi sovittelemaan. Tosin siinä kun otettiin penkinraudat irti, että voitaisiin koittaa, tuli melkoinen ylläri. Tuo penkinrauta oli jo hyvää vauhtia antamassa periksi. Sekä kiinnitys palkkeihin, että penkkiin itsensä oli vääntynyt. Kevyet alumiinisethan nuo oli, mutta eipä tule sitten jatkossa olemaan. Tällaisissa asioissa kun ei riskejä viitsisi ottaa. Onneksi tuli irroitettua, eipä noita prikkojen alta nähnyt. Pitää varmaan jatkossa välillä noitakin seurata...
Noh kartturin penkki jäi joka tapauksessa huonoon asentoon ja liian korkealle niiden palkkien päälläkin, joten hetken päästä olikin koko ohjaamo tyhjänä ja kartturilla rälläkkä kädessä. Kartturin puolellakin siirrytään pohjan läpi kiinnitykseen, kun ei ole muuta mahdollisuutta. Tosin kartturi siinä hetken katseli ja totesi et "tää kulmatukikin on vähän tiellä." Niinhän se on, minunkin puolellani. Joten nyt seuraavaksi sitten auton kaaria ruvetaan kuitenkin muuttamaan. Vähintäänkin noita kulmatukia muokataan, todennäköisesti tehdään lisäystä myös oviputkiin. Kovin kartturi sommitteli ns. "WRC-putkeakin", mutta siinä kohtaa minä pistin stopin. Ei muuta, mut minä en mahu autoon sisään sen jälkeen enään...
Tein myös hyvin pienen muutoksen takakonttiin, irroitin nimittäin lukon vastakappaleen. Se on siellä ollut paikoillaan vaikka ei periaatteessa olisi saanut olla. Sillä konttihan meni lukkoon jos sen laittoi "vauhdilla" kiinni ja sen jälkeen sen sai vain avaimella auki. Nyt on sitten pelkkien ulkopuolisten kiinnikkeiden varassa. Takakontista katseltiin myös sitä varapyörän kiinnittämistä, siellä on sopivasti takapenkin vyönkiinnityspaikat mihin saa lenkit laitettua ja sen lisäksi keskellä pohjaa on ilmeisesti ihan vakio kiinnitysmutteri vararenkaalle. Siihen täytyy joku kiinnityssyteemi visioida, vai olisikohan varaosa-autossa valmis sopiva systeemi...
Ai niin ne valot... no ne rupesivat mysteerisesti ihan ittestään toimimaan. Täytyy toivoa, että toimivat jatkossakin... Se edellinen rele minkä vaihdoin ei nimittäin ollut valorele vaan vilkkurele. Vieläkään en tiedä, että missähän se valorele mahtaa olla, mutta antaa nyt vaan olla.

Liian helppoa

Minulle vihjaistiin, että mahdoinkohan koittaa oikeaa relettä kun on kuulemma liian helpossa paikassa. Noh olihan siinä hieman perää, sillä taisi kyseinen rele olla vanhojen lisävalojohdotusten rele. Alkuperäiset releet kun sijaitsevat tuossa sulakkeiden yläpuolella. Ei oo taaskaan insinööri ihan loppuun asti tuota suunnitellut. Releethän ovat tietysti tuon metallisen tukipalkin takana siten, että irroittamatta sitä ei niitä saa vaihdettua. Tämä tukipalkki luonnollisesti pitää myös koko rakennelmaa paikallansa. Onneksi oli helppo varaosa-autosta purkaessa selvitellä mitä tulisi kilpurissa vastaan. Mutta eipä tuonkaan releen vaihto vaikuttanut. Koitin kytkin mekanismiakin tutkia, mutta se näyttää toimivan juuri niin kuin sen pitäisi. Uskaltaisikohan sinne jotain ainetta suihkia, josko se rupesi taas ottamaan kiinni...
Ikkunoiden tiivisteisiin suihkuttelin taas CRC:tä, olivat jäykistyneet jälleen kankeisi, mutta nyt toimivat taas kuin unelma. Tämän jälkeen päätin sovitella rengasta takakonttiin. Tuleva kartturini kun haluaisi meidän kantavan varapyörääkin mukana, lähinnä jos rengas lähtee vanteelta niin pääsisi pätkältä poiskin. Takanahan on mielenkiintoinen rengastila, sillä se ei ole pyöreä. Sen sijaan neliön mallinen kuoppa jossa alkuperäinen vararengas on ollut. Toisaalta tässä tapauksessa se on pelastus, sillä sekä 13" piikkipyörä että 14" kesärengas mahtuu siihen juuri sopivasti. Vielä jostain joku tunkkisysteemi ja kiinnitys jollain ilveellä.

Mutta nyt taidan siirtyä joulun viettoon. Hyvää joulua kaikille!

Valot hukassa

Siellä se nyt on. Paljon tuota SOS-kilven kiinnitystä pohdiskelin. Sillä alunperin ajattelin, että liimaan magneetit kiinni tuohon kilpeen kiinni. Noh kun kaupasta magneetteja ostin, oli suunnitelma taas jo muuttunut. Ostin sekä taulumagneetteja, että tuollaisia "klipsu" magneetteja. Taulumagneeteilla aattelin, että se pitäisi tuon kilven läpikin sen katossa. No kun sitä yritin, ei näiden kantovoima tuntunut riittävän. Joten suunnitelma 2 ja nuo klipsu versiot käyttöön. Magneetin kun saa suoraan kattoon, tuntuu se pysyvän riittävästi. Testasin nimittäin lyömällä kattoon muutaman kerran ja eivät tippuneet katosta... ja kattoonkaan ei lommoja tullut.

Koitin myös noita ajovaloja saada toimimaan. Ensimmäiseksi toki vaihdoin polttimot, ei mitään vaikusta. Tosin samalla kävi ilmi mielenkiintoinen asia, siellähän oli 100W polttimot paikallansa. Välillä olinkin ihmetellyt pitkien valojen yllättävän hyvää tehoa... Ihme ettei käynyt katsastuksessa ilmi. Kun vika ei löytynyt polttimoista käänsin katseeni releeseen. Rele kun sattui olemaan samanlainen mitä lisävaloissa käytän, joten vaihdoin uuden releen tilalle. Ei vaikutusta. Täten taitaa vika olla katkasijassa, sillä molemmille umpioille on ilmeisesti omat sulakkeet ja molemmissa kyllä toimii pitkät valot. Saas nähdä millainen urakka on purkaa viiksijärjestelmä... Nyt onkin viikko lomaa joten voikin koittaa sitä urakkaa.

Myrskyn jälkeen

Perjantai, 13. joulukuuta, n. 3.45 aamuyöllä. Ison rysähdyksen jälkeen ei nukuta enää. Puu on talon päällä jälleen, vastahan vajaa kaksi vuotta sitten niitä jokunen tässä oli. Siinä sitten koitetaan tarkistella sisältä, että mitähän kaikkia vaurioita sitä tuli. Sähköstä on turha unelmoidakkaan... Kattopelti on tullut reippaasti sisään. Jossain kohtaa tajuan, että trailerihan on muuten tuolla puolen taloa...
No aamulla tuulen laantuessa selviää kuinka "tuurilla" tällä kertaa mentiin. Kuten kuvasta näkee, kärry säilyi kuin ihmeen kaupalla osumilta ja on täten täysin ehjä. Kattopeltikin taitaa olla ehjä, vaikka melkoisen muodon muutoksen kokenut.

Kun vielä tänäänkään ei aamulla sähköjä näkynyt päätin pitää tallipäivän. Siellä kun on tottunut sähköttömyyden kanssa toimimaan. Ja jonkin verran sainkin aikaiseksi. Toista sammutinta sovittelin ja sinne se päätyikin. Takakonttiin, siten että on tarvittaessa takalasinkin kautta saatavilla. Täytyy vielä laittaa pienet tarrat sivulaseihin, että tietää ulkopuolisetkin mistä hakea. Sen jälkeen vähän entrasin takapuskuria, nyt se menee taas normaalin näköisesti paikallensa. Ennen kun siihen jäi melkoinen rako sen kevään osuman jäljiltä. Samassa vähän fiksasin itse puskuriakin.
SOS-kilpi vielä paikallensa, niin auto olisi periaatteessa kilpailuvalmis. Magneetit kävin jo hakemassa, että se ei sinänsä paljoa vaadi. Seuraavaksi tarttis varmaan kyllä selvittää, että miksi autossa ei ole normi ajovaloja nyt ollenkaan. Pitkät kyllä toimivat, mutta normit ei. Täytynee tarkistella releet ja johdot. Toki voi olla uskomattomalla tuurilla molemmat lamput vaan pimeänäkin...

Täyttä on

Tänään riitti motivaatio tallille käyntiin. Tarvetta sille oli, sillä kävin viime viikonloppuna hakemassa varaosa-auton sekä pakettiautollisen varaosia siinä samassa. Joten eikun purkamaan laatikoita lattialle, jotta saisi jonkun käsityksen mitä kaikkea sitä oli tullut mukaan... Sen jälkeen hyllyjä yhtälailla tyhjäksi, jotta saisi jotenkin soviteltua nämä tuodutkin osat taliin. Ihme ja kumma, mutta kaikki osat sain mahtumaan talliin. Nyt on kyllä hyllyt niin täynnä kuin suinkin mahdollista, lisätila ei olisi pahitteeksi...
Varaosa-auto sitten onkin oma tarinansa. Nimittäin kyseinen autohan oli lukossa, vaihde päällä ja avaimet hukassa. Siellä sitten ruuvimeisseleitä sopivasti ronkkien saatiin lukko auki ja vaihde sentään pois päältä. Toki rattilukollisen auton siirtäminen on hieman haastavampaa, mutta keinot siihenkin löytyy. Tänään ajattelin laittaa autosta kiinni ikkunan joka oli auki siirrättäessä. Kävi ilmi, että oli pirun hyvä ollakkin auki... Ovihan ei nimittäin auennut, eikä yksikään muukaan ovi. Siitä ikkunan kautta sain sitten sisäkahvasta kuskin oven auki. Ovet ovat yksinkertaisesti jäätyneet umpeen. Eihän se nyt sinänsä haittaa, kun aikaisintaan ensi keväänä tuota autoa lähdetään hyödyntämään. Auto on sedan-mallinen, mutta tekniikaltaan täysin vastaava. Ja keulan peltiosatkin ovat täysin samat.

Ensi vuotta kohti

Vieläkin on inspiraatio hakusessa, ehkä tuleva vapaa viikonloppu herättelee sitä vähäsen. Mutta jotain sain töissä aikaiseksi näihin touhuihin. Nimittäin sen toisen pakollisen ensivuoden varusteen, SOS/OK -kilven. Hieman Word:lla suunnittelua, A3 tulostus ja laminointi. Hyvä tuli, vielä kun jostain löytää sopivat magneetit millä kiinnittää se kattoon.
Muiltakin osin ensi vuoden suunnitelmat on nyt selvillä, palaan RSJM-sarjan pariin. Auto kun muuttuu ensi vuodeksi laittomaksi F-ryhmään ja F-cup vaihtoi jälleen luokkajakoja, ei valinta loppujen lopuksi ollut kauhean vaikea. Tällä kertaa olen asteen verran "totisemmin" mukana sarjassa, nimittäin olen jo Oulustakin varannut majoituksen. Saas nähä mitä siitäkin reissusta tulee... Talveksi on uusi kartturikin sovittuna. Todennäköisesti talvella en muita kilpailuja aja kuin nuo kaksi sarjakisaa, kesäkeleillä sitten enempi.

Erään aikakauden loppu

Pimeää ja mustaa, sitä piisaa. Motivaatio auton laittoon on myös aika hukassa taas, aamulla kun töihin lähdet pimeässä ja palaat pimeässä niin kauheesti ei innosta mennä vielä pimeään tekemään autoa. Toki eihän siinä nyt paljoa "pakollista" laittoa ole, lähinnä ensi vuoden sääntömuutokset eli käytännössä sen toisen sammuttimen asennus. Siinä onkin sinänsä pohtimista, takakonttiin sen jonnekkin tulen soveltamaan. Käsijarru kun tuli kuntoon korjaamolla. Tallilla kävin sen verta kääntymässä, että huomasin osan kartturin vöistä jälleen keränneen jostain hometta itseensä. Saa taas koittaa mäntysuovalla ja vedellä niitä hinkata puhtaaksi. Ilmeisesti tarttis käyttää näin syksyllä kosteudenpoistajaa autossa. Skoda kun tais olla niin "väljä", että ilma kiersi aina tarpeeksi...

Mutta eräs aikakausi loppui, minulla ei ole enään yhtään Skodaa. Kyllä, minulla oli tosiaan vielä vuosi kilpurin myynnin jälkeen näitä kolme kappaletta.  Kaksi pääsi hyötykäyttöön rallitalleihin ja yhden kohtalona on päätyä kierrätykseen. Pitäisköhän sitä nyt hakea yksi Daihatsu tilalle kun on niin "autiota"...

Kausi 2013 numeroina

Kun kilpailukausi on nyt paketissa on taas aika vetää kausi yhteen numeroina. Edelleenkään en ole jok'ikistä kuittia säästänyt, mutta suuruusluokat on hyvinkin tiedossa.

• Ilmoittauduin 10 kilpailuun, joista viivalle päästiin 9:ään.
• Näistä kilpailusta maaliin päästiin / tulos saatiin viidestä kilpailusta
• Tuloksellisesti pari nousupistettä jälleen, mutta sarjasijoitukset mielenkiintoiset, F-cupissa A-junioreiden 40:s, Rally Trophyssä jaettu 37:s. Palkintojen jakoa ei tänä vuonna nähty...
• Ralliurani ensimmäinen kausi, kun en kartturikeikkaa tehnyt
• Autollani muuten ajettiin kuitenkin 10 kisaa, kun kartturini "vuokrasi" auton yhteen kilpailuun

Kuluiltansa kausi puolestaan näyttää tältä:

• Ilmoittautumismaksut: 2005€, tästä summasta kartturit maksaneet noin puolet.
• Kilpa-auton bensat, huoltoauton diselit: (talvella kilpuriin 3 tankillista, kesällä 4 tankillista, huoltoautoon taasen joka reissulla tankillinen, Keski-Suomen kierroksella kaksikin.) ~  1400€
• Majoituskulut + syömiset: (Keski-Suomen kierros ainoa majoitus, joka reissulla on huoltomies tarvinnut syöttää...) ~300€
• Huollot & korjaukset: (uusi tuulilasi, takapönttö, jarrupalat x3, jarrulevyt, vaihdelaatikon purku & kasaus x2 + 1x vakiolaatikko, laturin korjaus, laturin hihna, akku, venttiilikopan tiiviste, puskureiden paikkaus, ylävesiletku, kannentiiviste vaihtoineen (sis. vesipumppu, jakopää yms.), öljyn vaihdot koneeseen x1 ja laatikkoon x5, tulpat, pakoputki remonttia, korin hitsausta)  ~ 2400€
• Lisävalot ~300€ tarvikkeineen
• Renkaat, ostin talveksi neljä käytettyä vanteineen yht. 500€ kahdeksan jo olleen kaveriksi, niillä lähdetään näillä näkymin myös ensi talveen. Kesärenkaita puolestaan ostin kuusi käytettyä vanteineen yht. 300€, mutta myös myin kuusi rengasta vanteineen yht. 100€. Kesärenkaita on nyt 12, mutta pari niistä siinä kunnossa ettei voi ajaa, loppuilla kymmenellä ajellaan ensi vuonna. Yhteensä kulua siis 700€.
• Vakuutukset + verot ~350€
• Treenaamiset 100€
• YHTEENSÄ: n. 7555€, josta kartturit maksaneet n. 1000€

Tämän lisäksi on taas kaikenlaista pientarviketta ostettu varmasti parin sadan euron edestä, sarjailmoittautumista maksettu 240€, eli kaiken kaikkiaan omaa lompakkoa on taidettu liki 7000€ edestä tähän touhuun raottaa. Sanovat hulluksikin...
Tietysti varaosia on ostettu vain varastoon ja työkalujakin vielä uusittu, mutta ei niitä voi tämän vuoden kuluiksi laskea. Kartturin "vuokraus" meni omakustanne hinnalla , joten en sitä tässä erittele.

Toki onhan nykyään oma taloustilannekkin hieman parempi, kun toukokuusta asti ollut säännöllisessä palkkatyössä. Miettiihän sitä taas, että mitäs jos renkaita ostaisi uutena, tai mitä jos olisinkin valinnut viime vuonna jonkun toisen auton... Jossittelu on kivaa, kun muistaa lopettaa sen ajoissa.

Mutta yhteenvetona voisi todeta seuraavia asioita:

• Enemmän tehoa = Ongelmia = Rahaa
• F-cup:n ajaminen on kalliimpaa mitä RSJM
• Isot lähtönumerot ei oo mun juttu
• TÄÄ ON AIVAN SAATANAN HAUSKAA TOUHUA PARHAIMPINA PÄIVINÄ!!!

Slippery when cold

Sunnuntaina ajeltiin sitten tämän vuoden viimeinen sprintti. Aamulla lähtiessäni kotoa oli vaivaiset 9 astetta pakkasta... Siinä kohtaa jo hieman mietitytti, että miltäköhän ajaminen tuntuu.
Kisapaikalla ei mitään erikoista, ratakin oli liki muuttumaton. Tällä kertaa käytössä oli "nopein" versio, ilman turhia mikkihiiri osuuksia. Numerolaput kiinni ja menoksi!
1 KIERROS
Varovaisesti lähtö kun vaikuttaa liukkaalle. Ja sitähän se todellakin on! Alamäessä risteykseen tulo menee aivan herran haltuun, lähtee röykystä vähän liitelemään oikeelta vasemmalle mutta jotenkin sen risteykseen taitan ja vältän vielä sisäkurvin tynnyritkin. Samaa liukumista koko loppu kierros, en ole ikinä ajanut näin liukkaalla kelillä! Edes talvella ei tunnu näin liukkaalle. Auto suti kuin hullu joka paikassa, taas vähän ehkä kaipaili lukkoa... Tuloksena luokan 8. sija, 18 lähtijän joukossa.
2 KIERROS
Toisella kierroksella oli oletettavissa pidon parantumista kun liki kaikki 120 autoa olisivat minua ennen jo ajaneet toisenkin kierroksen. Ja näinhän se myös oli, pito oli huomattavasti parempi. Mutta toisaalta rata oli myös kulunut pomppuisemmaksi. Ensimmäistä vaihtoa kakkoselta kolmoselle tehtäessä meneekin ykkönen pesään... PRKL ja kiukulla eteen päin. Taas kakkoselta kolmoselle.... ja ykkönen.. **************. Näiden missien ja ehkä lievän yliyrittämisen johdosta aika ei parantunut ja sijoitus tippuu yhdellä sijalla. 9. sija ei ole huono suoritus, muttei ihan en itse siihen ole tyytyväinen, lähinnä tuon toisen kierroksen mokailun vuoksi.

Hieman vaihdekeppi tuntuu kisan jälkeen erikoiselta, "pehmeeltä". Mitään näkyvää en siitä eilen tarkistellessani löytänyt, mutta täytynee koittaa kiristellä siitä väljyyksiä poies. Alustalla pompittiin kuin kenguru konsanaan, joten täytyy tolpat ainakin irti ottaa. Mutta takajarrut remontoidaan ensiksi. Olen tosin laiska ja jätän sen korjaamon hoidettavaksi. Rummuissa kun on pinnapultit kiinni, niin vaatisi isomman tallin johon auton voisi jättää pukkien päälle työn alle. Muuten tarvitsisi avatessa saada myös kasaankin. Ja siksi toiseksi rumpujarrujen korjaaminen on aivan perseestä...

Mielenkiinnosta vertailin aikojani aikaisempiin vierailuihini Vantaalla. Syksyinä 2008 ja 2009 olen ollut vuokra-autolla ajamassa samassa muodossa olleen radan.
2008 ajoin Nissan Micra KitCarilla ajan 1.26,06
2009 ajoin VW Polo 1.4:lla ajan 1.32,70
2013 ajoin Daihatsu Charadella ajan 1.26,73
Toki autot keskenään täysin erilaisia ja kelitkin erilaiset (esim. 2009 kierrosten välissä rankka ukkosmyrsky), mutta aika mielenkiintoista silti että 2008 elämäni toisessa kisassa olin nopeampi mitä sunnuntaina. Mutta positiivistahan tuo on, jonkin asteista kehitystäkin havaittavissa...

Vielä kerran

Päätin nyt vielä kerran sitten lähteä kilpailemaan eli sunnuntaina nokka kohti Vantaata. Joten pikainen tarkistus autoon oli paikallaan. Vähän huonompaa rengasta alle, pulttien ja nesteiden tarkistus. Vähällä pääsi.
Renkaita vaihtaessa kyllä vahvistui ajatus siitä, että alusta olisi se seuraava kehityskohde. Etupäätä kun "pumppaa" niin koko auto huojuu kuin myrskyssä oleva laiva. Takapäätä kun "pumppaa"... ei tapahdu mitään, ei pienintäkään joustoa, täysin yhtä puuta. Tämä mielestäni viittaisi iskarin kuolemiseen. Joten eiköhän sitä tuon kisan jälkeen ruveta selvittelemään alustaan remonttia. Tosin sitä ennen korjautan tuon käsijarrun.

Vihdoinkin!

Lauantaina oli Rally Trophyn päätösosakilpailu johon päätin lähteä "kiusaamaan" sarjaa kiertäneitä. Aamussa ei mitään erikoista, joten odottavin mielin pätkille.
EK 1:
Tämä oli osittain ajettu viime vuonna, jolloin olin siellä katsomassa. Alkuosa oli tuntematonta, mutta sujuu ihan mukiin menevästi. Loppuosasta en kuitenkaan kauheasti muistanut, mutta siinä varmanpäälle ajellessa sujuu sekin. Keskivertosuoritus ja sitä vastaava aika tulostaululle.
EK 2:
Tämäkin näytti kartalla tutulta ja olinkin joskus muinoin ollut alkupäässä katsomassa. Ehkä hiven kovempaa tullaan mitä ensimmäisellä, mutta sitten viimeiseen risteykseen osuu jonkin asteinen aivopieru. Tajuan risteyksen tulevan äkkiä vastaan joten nykäisen kässäristä... jaanii eihän se toimi... jarrut pohjassa suoraksi. Ja eikun pakkia ja menoks. 5-10 sekuntia siinä varmaan hävitään, mutta aika silti suhteessa parempi mitä ykkösellä!
EK 3:
Lyhyt pätkä, ehkä varoen tai jotain koska aika on säälittävä. Hieman tulee myös öljynkatkua...
EK 4:
Kartturi valittelee hieman voivansa pahoin ja tämä vaikuttaa ajamiseen väkisin. Mennään mummoa kirkkoon oikeen urakalla... Kartturi on valkoinen maalissa. Aika on suoritusta vastaava. Öljynkatku senkun vahvistuu...
TAUKO
Öljynkatkuun löydetään syy, öljyt on vähän vähissä. Joten öljyä lisää ja etiäpäin!
EK 5:
Lyhkäinen pätkä, ensimmäinen ykkösellä ajettava kurvi meinaa jo yllättää. Vaihtelevaa tietä ja monta risteystä. Tulee omasta mielestä hyvin, kello kertoo jotain muuta. Hävittiinköhän lukon puutteella? Tuntui "lyövän tyhjää" kun oli melko paljon myös irtosoraa.
EK 6:
Päivän toinen pitkä pätkä, isäni joka oli huollossa, muisteli että olisi suoraa tietä. Alkupää on vaihtelevaa tietä, mutta viimeiset kilometrit tullaan suoraa. Vähän matkaa tullaan asvalttiakin vitosen kyydillä, melko jännittävän tuntuista. Varon liikaa tai sitten takaraivossa kummittelee kartturin olotila. Aika ei mikään erityisen hyvä.
EK 7:
Perinteinen Aijalan pätkä, kaksi vuotta sitten tämä ajeltiin toiseen suuntaan. Luulen muistavani pätkän kohtuullisesti, joten päätän yrittää. Yritystä kyllä on ja joitain kohtia oikeasti taidan muistaa. Ehdottomasti päivän parasta antia, mutta mikä tärkeintä KAIKKI PÄTKÄT MAALIIN!!!

Meinaa tosin käydä viimeisellä siirtymällä vanhan aikaisesti, tajutaan loppupuolella siirtymää, että tulee muuten kiire. Jäihän meille minuutti aikaa... Lopputuloksena luokan 8.sija mikä on ihan tyydyttävä.

Vaan mitäs sitten tehdään, auto jäi täysin ehjäksi ja lämpöjen kanssa ei nyt ollut mitään murhetta. Ajaisiko sitä vielä sprintin vaiko jättäiskö kauden tähän... Ja jos jättäisi kauden tähän, niin rupeisiko sitä jotain kehittämään autoon. Moottorinohjauksen taidan nyt jättää nykyiselleen, kun ei murheita esiintynyt. Joten katse voisi kääntyä alustaan... nimittäin ihmeteltiin ekalla siirtymällä kun tiettyyn suuntaan kääntyessä kuuluu erikoista ääntä... Takarengas tuntui vähän ottavan jo kiinni takakaariin. Ja kuvissakin näyttäisi sille että takapää menee matalammalla mitä ennen. Noh, tätä voi nyt jäädä miettimään...

Rengaslotto

Tuomio oli oletettu, kannentiivistehän sieltä oli pettänyt. Kannessakin oli pari pientä "kuoppaa" jotka oikaistiin. Nyt samalla uusittiin jälleen jakopää, mutta myös vesipumppu ja koneeseen lisättiin se puuttuva termostaatti. Auton lämpötila käytös muuttui aika rajusti, lämpenee huomattavasti nopeammin. Nähtäväksi jää miten käyttäytyy pätkällä...
Hain tosiaan auton eilen korjauksesta takaisin ja tänään oli rengasloton vuoro. Loton tuloksena autossa on nyt alla "ennen ajamattomat" renkaat, käytettyjä toki kaikki. Sulivat aika rajusti nuo etupyörät ugissa alle, täytyy katsoa miten kulumaa esiintyy lauantaina. Samalla kurkkasin jarrupalojen tilanteen. Sauhusta huolimatta oli paloissa runsaasti pintaa. Tiedä sitten onko se savu vain ominaisuus vai... No sekin nähdään toivottavasti lauantaina.
Olisi pikkuhiljaa syytä päästä maaliin välillä, yhtäkään kesäkisaahan en ole tämän kanssa päässyt maaliin. Rupeaa ottamaan motivaation ja inspiraation päälle moinen...

Työn alle

Eilen oli 5:s F-cupin kilpailu. Sitä tuli sitten seurattua tällä kertaa penkan puolelta. Olishan se voinut olla kivaa olla ajamassakin...
Auto on nyt trailerilla ja valmiina siirrettäväksi korjattavaksi, huomenna viedään työn alle. Jos vika on kannentiivisteessä, taidan ilmoittautua viimeisen F-cupin sijaan viimeiseen Rally Trophyn kilpailuun. Jos vika on jotain muuta... sitten täytyy pohtia asiaa uudestaan. Ei nimittäin innosta sitten yhtään tuo, että viimeinen F-cup alkaa klo 15.00 eli ajetaan käytännössä koko kisa pimeessä. Itsehän liki vihaan valoilla ajamista. Tiedä sitten jos olisi toisenlaiset lisävalot...
Joka tapauksessa nyt koneeseen lisätään se "puuttuva" termostaatti, saa nähdä mikä vaikutus sillä on. Samalla vaihdetaan jäähdytinnesteet vihreistä punaiseksi, tiedä sitten onko silläkään muuta kuin visuaalista vaikutusta.

Jotain positiivista

Käväisin tallilla tänään mittaamassa puristukset koneesta. Hajoamisen oireet ja tapahtumat kun olivat niin erilaiset mitä viimeksi kannentiivisteen pettäessä, että pelkäsin vian olevan jossain muualla. Mutta kuten kuvasta voi huomata, on kaikissa pytyissä puristukset hyvin tallessa. Joten toivo elää pelkästä kannentiivisteen vaihdosta...
Tutkin myös noita eturenkaita, joku kun kilpailupaikalla huomautti niiden olevan aika loppu. No nyt kahden lisää ajetun pätkän jälkeen ne kyllä on aika loppu. On muuten ensimmäiset renkaat jotka ajamalla saan loppuun... taino kai ne vielä takarenkaina menee...
Nyt auto mahdollisimman nopeasti jonnekkin työn alle ja sen jälkeen säädettäväksi. Vasta sen jälkeen mietitään kilvanajoa.

Tän on pakko olla kivaa

Lauantaina oli sitten F-cupin kesäavaus edessä. Itse olin päivittäisen 4 buranan kanssa jossain tolkussa, autokin toivottavasti toimisi ja kartturikin olisi kunnossa. Aamupäivä sujuu suhteellisen ongelmitta, katsastus on hieman hidasta, mutta tulipahan taas punnittua auto ja tulos oli looginen, 865kg nyt kun oli täysi tankki. Eikun lähtöön ja reitille!
EK 1:
Erittäin kovavauhtinen tie, jonkin matkaa tullaan ihan rajotinta vasten vitosella. Ensimmäinen risteys menee pipariksi, kun oletan sen olevan hieman loivempi mitä oikeasti olikaan... Hieman myöhemmin jälleen rajotinta vasten tehdään jälleen pikkuhyppy, ei muuta mutta perään toinen keventävä nyppy ja vasen perään... Rupesi jo tulemaan paniikkia, mutta onneks vasuri oli loiva. Asvalttiosuudet varman päälle, kuten viimeinen pikkutie. Maalissa jarrutellessa ei auto tunnu pysähtyvän yhtään ja at-autolla nouseekin jälleen savupatsaat renkaista. Ei taida jarrut kestäää... Moottorin lämmöt hieman koholla, mutta ei ongelmaksi. Aika on ihan yllättävänkin hyvä.
EK 2:
Alku pientä tietä, joka menee aika varman päälle ja sitten taas isommalla tiellä maitti päälle. Pikku asvalttiosuus jälleen varmasti ja sen jälkeen pientä yleisöliippiä. Samaisessa kohdassa tuli 5 vuotta sitten ojan pohjalla oltua... Tämän jälkeen moottorin lämmöt rupeavat nousemaan hälyttävään, joten laitan sisäpuhaltimen täysille sisälle. Muutaman mutkan päästä moottori sanoo työsopimuksensa irti röpötyksen muodossa. Voi perkele soikoon... Hiljaksiin viimeiset pari kilometriä maaliin ja auto parkkiin pätkän jälkeen.
Pellin nostaessa on tuomio selvä. Paisuntasäiliön korkki on ampunut itsensä auki ja samalla jäähdytinnesteitä jonkin verran konehuoneeseen. Eli koneremonttia edessä...
Tämä meinaa myös sitä, että seuraava F-cup jää väliin. Vielä tavoittelen sitä, että yhden kisan tänä vuonna pääsisi ajamaan. Lopullinen tuomio tulee kun kone avataan...

Oliskohan se valmista?

Kävin tänään viimeisetelemässä autoa, tarkistamassa että pultit on piukassa ja että muiltakin osin olisi valmis. Nimittäin sytytystä koitin vähän säätää... Sitä jouduttiin vähän muuttamaan katsastukseen ja mielestäni se on sen jälkeen ollut vähän pielessä näin kilpakäyttöön. Hain lainaksi oikeen stroboskoppinkin, jotta saisin sitä säädeltyä. Hieno laite, mutta ei se minua viisaammaksi tehnyt. Vähän pienin liikkein sitä säätelin ja nyt vaikuttaisi hyvälle. Tullut oire, pakosarjan lämpeminen, tuntuisi vähentyneen.
Kuva puolestaan on todiste siitä, että jotain täytyy tuolle jarruttelulle tehdä. Ei hopean värisen vanteen kuuluisi ihan kisassa mennä pikimustaksi... Toivottavasti saisin sen taottua päähäni ja palattua osittain viime vuoteen siinä asiassa.
Tankkaus, pakkaus ja menoks! Tosin pieni peikko on vielä kuljettajan kunto... tässä kun buranaa syö kolmatta päivää ja olo ei suurta muutosta ole tehnyt...

Näinkin voi näemmä käydä...

Piti vaan pikaisesti laittaa uusi letku vanhan tilalle. No tietäähän sen miten siinä kävi...
Kaikki meni loistavasti kun piti toinen ja viimeinen uusi letkuklemmari laittaa piukkaan. Lopputulos on kuvassa. En ole ennen moisessa onnistunut... Olin tietysti ostanut vain kaksi, eikä ollut sitten uutta varalla laittaa. Olin päättänyt, että tämä tehdään tänään valmiiksi, joten kaivoin "metritavara" klemmaria ja yritin siitä tehdä. Kun sain senkin solmuun, päädyin koittamaan josko metallinen nippuside ajaisi saman asian. No sen sai hyvin paikallensa, joten auto käymään. Luonnollisesti kyseinen patentti ei ollut toimiva ja alkoi melkein heti vuotamaan. Tässä kohtaa päädyin siihen ehkä typerimpään vaihtoehtoon, ottamaan vanhan klemmarin ja laittamaan sillä kiinni. Noh kyllähän se kiinni tuli ja on tiivis, joten toivotaan parasta...
Pesu ja auto valmis kisaan. Ainakin toivottavasti.

PS. Ja jotta tallista ei liian nopeesti tuonkaan remontin jälkeen olisi päässyt pois, päätti tallin ovi tipahtaa kun laitoin sitä kiinni...

Toivottu tulos

Eilen oli sitten testipäivä. Testit sujuivat ihan hyvin ja jarrupalat tuli ajeltua sisään ainakin savusta päätellen... Ylävesiletku hieman vuotaa kun moottori on lämmin, joten se on vaihdettava vielä ennen seuraavaa kilpailua. Nopeusmittarikin lakkasi toimimasta, joten sitäkin voisi tarkistaa. Muilta osin auto on pesua vaille valmis. Positiivista, kerrankin on hyvin aikaa ennen kilpailua. Kuvasivustolta löytyy inkkaria.

Ai niin, tuli tuo kilpuri leimalla punnittuakkin. Tuloksena oli vajaalla puolella tankilla 845kg, josta etuakselilla 545kg ja takana 300kg. F-ryhmässähän minimipaino on 840kg, joten aikalailla optimissa ollaan. Kuitenkin kilpailuissa on mukana hieman enempi tavaraa mitä leimalla oli. A-ryhmän minimipainoon olisi vielä 55kg pelivaraa...

Unohtakaamme jarrupoljin

Tänään viimeistellessäni autoa testejä varten, tulin nuo jarrupalat tarkistaneeksi. Ja samallahan ne oli pakko vaihtaa. Näillä paloilla oli ajettu 4,5 pätkää rallia, 1 sprintti, 1 rallispecial ja 10km testiä. Ja kunto on tuo.... Eli vakiopalat eivät ole enään vaihtoehto tähän autoon. Nyt autoon päätyivät "puolikilpapalat", saas nähä kestävätkö yhtään paremmin. Meinaan sitten menee vähän haastavammaksi tuo uusien palojen metsästys...
Tosin yksi tehokas keino olisi noiden palojen säilyvyyteen. Jarruttamisen vähentäminen. Sitä koitetaan opetella huomenna testeissä.

Ihan pikasesti vaan...

Eilen oli tarkoitus vain käväistä laittamassa puskurit paikallensa ja vain tarkistaa, että kaikki valot toimivat. Noh eihän nuo rekkarin valot tietenkään toimineet, joten sitten alkoi purkuhommat. Luonnollisesti valojen ruuvit olivat niin vanhat, että kertaalleen kääntäessä kanta pyöristyi muodottomaksi, joten poraushommiksihan se meni. Sen jälkeen koko johdotus lampuille uusiksi ja johan rupesi loistamaan. Eikä menny kuin 3,5 tuntia aikaa...
Tänä aamuna sitten 7.00 paikalliselle korjaamolle mittauttamaan päästöt. No eihän sekään ny ihan simppeliä ollut. Auton tyhjäkäynti on siihen hommaan hieman korkealla, 1300rpm, ja tyhjäkäynnin säätöruuvia ei mistään löytynyt. Ratkaisu, laitetaan kaikki mahdolliset sähkölaitteet päälle (myös se takalasin lämmitin) ja kas tyhjäkäynti tippuu 990rpm. Vaan sitten kun auto on katalysaattorilla tarvitsisi se saada läpi myös korkeemmilla kierroksilla. Kaikki muut arvot onnistuvat loistavasti (ei taida ees uusissa autoissa olla niin matalia arvoja...), mutta Lambda-arvo jää 1.070 paikkeille. Siinä koitetaan säätää sytytystä ja kaikkea mahdollista, mutta ainoastaan tunkemalla pakoputki täyteen rättiä saadaan arvo tippumaan sallittuihin lukemiin. Tässä projektissa ei uponnut kuin se reilu 2 tuntia...
Sitten iltapäivällä näyttämään leimamiehelle autoa. Se olikin sitten ainoa asia mikä onnistui kerrasta, pieni korjauskehoitus kyllä matkaan tarttui käsijarrusta. Mutta se on toivottavasti vain säätökysymys, pääasia on se, että autossa on nyt voimassa oleva katsastus. Huomenna sorapyörät alle ja torstaina kovaa ajoa!
Mutta se mitä tästä tuli opittua on se, että auton seos taitaa olla hieman laihalla, joten auton penkitys/säädättäminen olisi paikallaan. Vaan missäs moinen kannattaisi tehdä ja kuka uskaltaa tälläiseen "kummajaiseen" koskea? Vinkkejä?

Laatikkojumppa vol. 5

Liiankin tutun näköistä. Auto pukeilla, vetarit yms. irti ja laatikko lattialla. Vasta viidettä kertaa tänä vuonna tuli vaihdettua tuo autossa oleva vaihdelaatikko toiseen. Taas paikallensa meni se korjattu välitetty laatikko. Tällä kertaa kiinnityspultteihin laitettiin vähän ruuvilukitetta, jotta pysyisivät paikallansa.
Auto käväisi hitsattavana ja tiedot korin kunnosta olivat odotettuja. Pehmeähän se rupeaa paikka paikoin olemaan ja aikaisemminkin on jo paikkailtu. Kumma juttu kun on niin pirun paksuakin tuo japanilaisten reipas 20 vuotta sitten laittama pelti...
Nyt alkuviikosta näyttämään autoa insinöörille ja loppuviikosta haetaan tuntumaa testien muodossa.

Piheys

Olen aika pihi, kuten ehkä on voinut noista laskelmistakin huomata. Jos johonkin on halvempi versio, niin melkeempä sen käytän. Niimpä tänään oli ohjelmassa ihanaa hommaa, nastojen nyppimistä. Sinänsä helppoa ja vaivatonta, mutta onhan siinä varjopuolensa. Kolmannen renkaan jälkeen totean saavani jo tarpeeksi ison rakon käteeni, joten jätän tuon viimeisen renkaan ensi viikolle.
Olisihan sitä toki leimalle voinut mennä nastoillakin, mutta ehkä se nyt vähän fiksumpaa nyppiä ne pois. Saa samalla renkaat vaikkapa penkitystä varten. Se kun vähän himottaisi tehdä, ihan vaan saada tietoon luvut ja mahdollisesti säädättää rajotinta hieman ylemmäs. Ja ensi keväänä ei tartte assulla rallirenkaita polttaa...
Alkuviikosta toivottavasti vihdoin tuo auto hitsattavaksi ja sitä kautta loppuviikosta leimalle. Tulin toivottavasti rekisterikilven valonkin tänään korjanneeksi.

Patentti

Pitkään sitä intoa tallihommiin taas haettiin, mutta tänään tuli tallissa käännyttyä. Kävin purkamassa ja kasaamassa sen takarummun. Siinä tuli sitten kyllä taas hyvin äkkiä muistettua miksi moisia kapistuksia vihaan...
Rummun irroitus on sinänsä helppo homma, mitä nyt tuo naulapatentti lukituksena olikin ehkä hieman eksoottinen ja hankala ratkaisu. Senkin sai kuitenkin taivuteltua, joten pääsin tutkimaan sisuskaluja.
Sieltä ei tosin paljastunut mitään erikoista, kengissä hyvin pintaa ja sylinterikin liikkui normaalisti ilman vuotoja. Joten eikun takaisin kasaan, kun tuli vääränlaiset kengätkin hommattua. Vaan se onkin sitten aina niin ihanaa, parin tunnin takomisen jälkeen se paikallensa meni. Sitten vähän erilainen patentti tuohon mutterin lukitukseen ja kaikki valmista.
Luulen, että noista pyöränlaakereista on tuota rasvaa päässyt roiskumaan tuohon pyörään sillä nuo kosteusjäljet tuntuivat hieman sille rasvalle. Kunhan jarruteho on riittävä niin riittää minulle, sen kertoo dynamometri. Sitä ennen vielä hitsauspajalle, tarvittavat putkiston osat on ostettu kyllä.

Vuoto?

Kävin tänään läpi jokaisen nurkan autosta. Tarkoituksenani oli mitata nuo takarummut (niitäkin on kahta eri kokoa...) ja etupäähän laittaa vielä nuo sokat vetareiden päähän.
Toinen takanurkista näytti ihan normaalilta, mutta tämä kuljettajan puolen vähän herätti epäilyksiä. Miksi tämä on näin märkä? Mahtaakohan tuo rummun sisuskalut vuotaa... En ihan äkkiä keksi muutakaan. Sama vika oli myös kuskin puolen etunurkassa joka oli aivan musta ja kostea. Siellä tosin voi olla vaihteistoöljy/vetonivelrasva sekoitus tuosta viime kisasta...
Täytyy hakea tarvittavat korjausosat niin voisi tuon rummun avata. On nimittäin nuo pinnapultit kiinni jarrurummussa (ainakin tallissa olevassa on...), joten avaamisen jälkeen se täytyy saada samana päivänä vielä kasaankin.
Hitsaushommat siirtyvät MM-rallin jälkeiseen aikaan, vaihdelaatikon vien taas avattavaksi vielä tällä viikolla. Eiköhän tästä F-cuppiin valmista saada...

Arvotaan oikea vetari

Eilen illalla oli pikkuveljellä aikaa, niin kävimme vaihtamassa laatikon. Pari tuntia siinä kiroiltiin, ensiksi vanha ei millään halunnut irrota ja sen jälkeen uusi ei millään halunnut mennä paikallensa. Meni kuitenkin, joten tänä aamulla pystyin menemään niputtamaan autoa kasaan.
Kuskin puolen vetarin ja tolpan kasattuani, oli aika siirtyä kartturin puolelle johon oli nyt vaihdettava toinen vetari. Minulla löytyi suoraan hyllystä kaksi vetaria, toinen oikeempa tehtaan paketissa oleva. Olin kuullut, että näitä on kahden mittaisia, joten otin vanhan vetarin mittatikuksi ja vertasin näihin kahteen. Kyllä, tehtaan paketissa oleva on muutaman sentin lyhyempi laatikon tumpistansa, mutta onneksi tämä toinen on saman mittainen. Tässä käytetyssä vetarissa oli sitten toinen pieni ongelma, sen vetonivelen päädyn kierteet oli joku edellinen käyttäjä mennyt tuhoamaan. Siinä hetken mietittyäni ja koitettuani irroittaa vetoniveltä, tulee naapuri toteamaan, "että kai sää voit siitä varovasti niitä kierteitä poiskin sahata..." Totta.
Eikun rautasaha käteen ja töihin (naapuri oli kyllä sitä mieltä, että rälläkkä ois parempi...). Mutta kas kummaa, minähän onnistuin moisessa tempussa ja mutteri menee paikallensa. Eikun sovittamaan sitä autoon. Miksi perhanassa tämä ei mene... Ruokatauon paikka.
Tauon pidettyäni jatkan ihmettelyä ja menen vertaamaan uudestaan tuota laatikon puolen tumppia vanhaan. Ja kas, eihän nää oo saman paksuisiakaan. Eli japski insinööri on tehnyt kolmea erilaista hanttarin puolen vetaria Charadeen ja minä omistan ne kaikki ja vaihdelaatikkoihini sopii vain yhden tyyppinen. Great.
Tuo tumpin vaihtohan on ihan helppo homma (auki -> kiinni) ja onneksi ne ovat keskenään vaihdettavissa. Tämän jälkeen rupeaa vetari menemään paikallensa. Toivottavasti se tumppi ei ole ottanut nokkiinsa viime kisan tapahtumista...
Tämän jälkeen hommahan sujui rutiininomaisesti ja parin tunnin kulttua auto oli valmis käynnistettäväksi ja liikutettavaksi. Sekin kun onnistui, pystyi hyvillä mielin poistumaan tallilta. Nyt ruvetaan metsästämään loppuja osia, joita tarvitaan katsastuskuntoon saattamiseen.

Motivaatio

Tässä kun etsiskelen motivaatiota remontin jatkamiseksi (tai oikeemmin aikaa, että saan jonkun kaveriksi sinne), voinen raottaa vähän joskus vanhassa blogissa mainitsemaani rallivideokokoelmaa. (klikkaamalla saat suurennettua kuvia)

Nämä kuvat ovat vuodelta 2006 (kasetit) ja 2007 (DVD:t). Tuolloin tilanne oli vielä aika hallussa. Pohjana oli mitä isä oli omana kilpa-aikana sattunut ostelemaan kilpailijakoosteita ja joitakin videoita mitä itse olin silloin saanut lahjaksi. DVD:t olivat sitten jo kaikki itseni hankkimia.


Sitten jossain vaiheessa tää homma on lähtenyt käsistä.



Oheiset kuvat ovat parin viikon takaa. Kyllä, molempia on kahdessa rivissä ja kasetteja on lattiasta kattoon kirjaimmellisesti. Ja kyllä, tuo missä dvd:t ovat, on se missä nuo kasetit alkujaan olivat. Tilanne on hieman viime aikoina rauhoittunut, osittain oman kilpurin ansiosta ja toisaalta semmosesta syystä ettei tahdo löytyä lisäystä kokoelmaan...

Jos kuvittelit, että se kokoelma olisi tuossa, olet väärässä. Näiden lisäksi on vielä n. 50 VHS-kasettia televisiosta nauhoitettuja lähetyksiä. Eikä se siihenkään lopu, sen lisäksi on netistä ladattuja videoklippejä melkoisesti koneella.

Näitä sitten katselen ja samalla siirtelen koneelle talteen pikkuhiljaa. Kaikki nämä on joskus tullut katsottua, että ei niitä vielä sentään niin paljoa ole... Tarkkaa lukumäärää minulla ei ole, listattuna kyllä on kaikki nämä "alkuperäiset vhs:t/dvd:t" mitä löytyy.

Kyllä, taas

Kuva on tuossa nyt hieman hassusti päin kun en paremminkaan saa. Mutta, fakta on se, että laatikko on taas irroitettava. Kaikki kolme pulttia ovat irronneet, ja yksi on vienyt mennessänsä palan laatikon kuorista. Eli kuoret menee taas kerran vaihtoon... Onneksi on nyt eri osa kuorista niin löytyy varaosa.
Laatikko on tippuessaan poikkassut myös pakoputken. Tämä ei tosin kauheasti harmita, se kun oli muutoslistalla joka tapauksessa.
Vetarin suhteen tilanne oli hieman eri mitä kuvittelin. Vetari ei ollut tullut laatikosta ulos, vaan sisänivel oli purkautunut kokonaan. Täten vetari menee vaihtoon, minulla pitäisi olla kyllä uusi hyllyssä. Tuo fakta luo myös toivon siitä, että laatikon sisuskalut olisivat säilyneet vaurioitta tästä tapahtumasta. Öljytkin olivat ihan ilman metallinhippuja mikä on tietysti hyvä merkki.
Nämä todetessani rupesin saman tien hommiin. 1,5h päästä olikin jo kaikki irti, laatikko vain moottorissa kiinni ja laatikko pullotunkin varassa. Täytyy ensiksi käydä hakemassa uudet pultit sekä vaihteistoöljyä. Laitan tietysti nyt välillä taas vakiolaatikon paikallensa, jotta voi noita muita remonttihommia ruveta tekemään.

Joko taas

Lauantaina oli taas pitkästä aikaa rallin aika. Ja samalla pääsi taas nuotitustakin testaamaan. Se sujui yllättävänkin sujuvasti, toki jotain arvuutteluita jäi. Katsastuskin oli huollon toimesta sujunut murheitta, joten eikun matkaan!
EK 1:
Pätkä lähtee todella tunnustellen käyntiin, nuotti toimii jopa ihan hyvin. Hetkellisesti kartturi tipahtaa nuotilta keskellä, mutta nopeasti päästään takaisin kartalle. Aika on ihan siedettävä.
EK 2:
Tästä pätkästä jäi nuotituksessa vähän sekava maku, ei oikeen nuotti tahtonut onnistua. Ja faktahan se myös oli, ei se ihan ollut niin hyvää mitä ensimmäisellä. Ajallisesti silti samaa tasoa mitä ensimmäinen.
Huollossa kaikki kunnossa, hieman pitkähän tuo tunti on kun ei ole mitään korjattavaa...
EK 3:
Tällä pätkällä yritettiin nuottiautoa väkisin tuhota, oli sen verta monta röykkyä ja kuoppaa pätkällä. Nämä röykyt ovat myrkkyä auton alustalle ja parista lähteekin vähän liippiä. Ajo menee vielä enemmän varomiseksi... Aika silti samaa tasoa mitä kahdella ensimmäisellä, vaikka jarrut haisevat ja savuavat maalissa.
EK 4:
Tästä pätkästä oli puolet ajettu viime vuonna Urjalan RSJM-kisassa. Oli viime vuonna suoraa tietä, eikä se miksikään ollut muuttunut. En tiedä miksi, mutta tämä pätkä tuntui sujuvan ja kello oli todellakin samaa mieltä. Ehdottomasti päivän paras aika ja suoritus.
Pikavisiitti huoltoon ja vielä viimeinen pätkä.
EK 5:
Viimeisenä oli tarjolla ensimmäinen pätkä toiseen kertaan. Sujuu paremmin mitä ensimmäisellä kerralla, kunnes noin kahden kilometrin jälkeen meno loppuu. Autosta hukkuu veto ja kuuluu epäillyttävän pahaa ääntä... Auto sivuun ja vaurioita kartoittamaan. Vaihdelaatikon päätykannakkeen kolme pulttia ovat kaikki kadonneet!!! Laatikko tipahtanut päädystä alaspäin ja ilmeisesti kartturin puolen vetari tullut laatikosta ulos. Että näin...

Hyvällä tuurilla selviän uusilla pulteilla, huonoimmalla tuurilla vaihdelaatikosta tuli vainaa. Täytyy koittaa löytää motivaatiota ja käydä purkamassa autoa. Jarruille on myös jotain tehtävä, jarrunesteistä puolet katosi tämän kisan aikana. Siirryttävä siis vahvempiin nesteisiin ja samalla taidan vaihtaa nuo "puolikilpapalat" autoon. Josko sillä välttäisi savuilmiön... Ja koska auto tarvitsisi katsastaa, vaihdan taaksekkin nyt uudet kengät. Isoin homma katsastukseen on tosin korin hitsauttaminen, reikiä nimittäin löytyy...

Vähällä valmis

Sunnuntaina tulin auton peseneeksi testien jälkeen... niin hyvin mitä nyt sattui tuo painepesuri toimimaan. Aika puhtaaksi sen sai onneksi. Tänään oli sitten helpot hommat viimeistellä auto lauantaiksi. Teipit ikkunaan, tussilla "kauniisti" nimi siihen ja tavaroiden pakkaaminen laatikoihin. Niin ja tietysti kameratelineiden tarkistus ja asennus.
Kärryn nokkapyörään vielä kun vaihdan uuden renkaan, niin kaikki on hyvin. Ja sitten videoilta treenaamaan nuottia...

Murheeton

Keli suosi, joten kävin testaamassa. 10 kilometriä tuli ajeltua ja ilman minkäänlaisia murheita. Testitie oli vähän huonossa kunnossa, joten täysvauhtista testaamista tuo ei ollut. En erityisesti halunnut hajottaa autoa. Mutta ompahan edes vähän tuntumaa ensi viikonlopuksi.
Nuotitusta en sitten viime syksyn ole treenannut yhtään. Ehkä pitää vähän katsella millaista sitä tuli syksyllä tehtyä ja koittaa sen pohjalta asiaa kehittää. Oman haasteensa tulee asettamaan lyhyempi nuotitusaika, kun nuotitetaan kilpailupäivän aamuna. Yllättävän hyvin se viimeksikin onnistui, joten miksipä ei nytkin.
Vähän siistimistä sekä tarkistelua viikolla niin lauantaina ajetaan kovaa!

Linjat hukassa

Taas oli porakoneelle käyttöä kun takapuskuria pakertelin paikkaansa. Ensiksi tarvitsi hieman vanhoja pultin jämiä porailla, jotta saisi "turvapuskurin" takaisin paikallensa. Se meni suht helposti, kun tajusin käyttää leikkuunestettä. Hetken jo harkitsin, että ne kaksi keskellä olevaa pulttia pitäisivät puskurin kasassa, mutta eihän siitä ihan tukeva näin tullut. Joten puskurin päihin vielä yhdet pultit kumpaankin ja hyvä tuli. Tosin eihän tuo ihan linjassa näytä olevan, hieman "irvistää" tuosta kuskin nurkasta. Taisi jotain metallia vähän sitten vääntyä tynnyriosumassa... mutta haitanneeko tuo, mulle riittää tämä.
Renkaat kiristelin ja ilmanpaineetkin tarkistin. Auto on valmis testattavaksi. Sunnuntaina, kelien salliessa, olisi tarkoitus vähän hakea taas soralle tuntumaa...

Vetolenkki?

Puskurit olivat kovettuneet ja tuntuvat likipitäen yhtä vahvalle mitä alunperinkin. Joten tempaisin vähän spraypurkista väriä pintaan ja hyvä tuli. Ei oo kaunis, eikä varsinkaan näyttelykuntoinen, mutta ehkä ajaa asiansa...
Laitoinkin jo etupuskurin takaisin ja keulan muutenkin kasaan. Tämän jälkeen uskalsin käydä maantiellä koittamassa, että vaihteet toimivat. Ja nehän toimi, onse vaan kiva taas omata välitetty laatikko. Takapuskuria en vielä ruvennut laittamaan paikallensa. Hieman sitä siinä tutkailin, että miten sen kiinnittäisi kunnes huomioni kiinnittyi tuohon. Mikähän tuo on ollut... Olihan siinä pulttikin ja koitin avatakkin. Kaksi pyöräytystä ja kanta poikki. Pieni aavistus olisi, että siinä olisi ollut jokin vetolenkki. Puskurissa vastaava kohta on meinaan peltilevyllä peitetty. Tuntuu pirun tukevalta kohdalta, joten siihen voisin oikeesti kyllä tehdä vetolenkin. Nykyinen takana oleva kun on vähän huono, se on pohjassa kiinni ja aivan pakoputken juuressa. Jos sitä joskus kisassa tarvitaan, niin todennäköisesti se joko pettää tai lenkkiin kiinnittäjän käteen tulee palovamma...
Viikonloppuna ehkä puskuri paikallensa ja vähän testiä ihan sorarenkain...

Kuin purkkaa

Kävin tänään aamulla talilla sitten askartelemassa noita puskureita. Etupuskurihan oli jo talven ensimmäisestä kisasta alkaen ollut rikki, trailerin reunaan kun sen silloin kovassa pakkasessa rikoin. Ilmastointiteippi patentit pitivät sen kasassa tuonne Vantalle, jossa kiven osuma irroitti patentit. Samassa osumassahan takapuskuri osui tynnyriin ja halkesi myös. Täten ajattelin, että josko koittaisi nyt paikata ne "oikeesti".
Ostin muovihitsaukseksi itseään kutsuvaa 2-komponentti liimaa, joka lupasi täyttää aukkoja ja "hitsata" muovit taas yhteen. Pursotus, sekoitus ja levitys, simppeliä kuin mikä. Muoviin reagoidessaan sai melkoiset hajut aikaiseksi, mutta haitanneeko tuo. Aukot täyttyivät ja puskuri olisi yhtenäisen oloinen. Täytyy joku päivä käydä vetäsemässä vähän maalia päälle niin tulee siistimmän näköinen. Saa nähdä onko kestävyys yhtä hyvä mitä aikoinaan Skodan öljypohjan paikkauksessa käyttämäni tahna...

Kyläseppä

Olikin eilen vielä aikaa lähteä laturin kanssa käymään specialistilla. Eli naapurikunnan kyläseppäpajassa...
Pajahan ei ole mikään ihan normaali. Kyseiseen pajaan kun menet sisään, et todennäköisesti tule tervehdityksi, jos siellä on joku työ käynnissä. Jossain välissä työn lomassa tai loputtua (aikaa saattaa kulua mitä tahansa 10 - 45 minuutin välistä) saatat yllättäen tulla palvelluksi "sulla oli jotain?". Tämän jälkeen on vain selitettävä mitä tarvitsee ja työ jatkuu, joko se alkuperäinen tai sitten saatetaan hypätä sinun tuomaasi työhön.
Menin autossa kiinni olleen ja sitä edeltäneen laturin kanssa käymään. Kuten hieman arvelinkin, oli vaihtamani laturi viallinen, joko alusta asti tai sitten nyt hajonnut. Menin sitten toteamaan, että tämä toinen on ihan ehjä, mutta siinä on vaan tuo alareikä vähän rikki ja meni tuo virtajohdon tappi poikki. Vastaukseksi sain "No laita se sinne". Hetken päästä minulla oli laturi, johon oli jostain varastosta soviteltu uusi tappi sille poikki mennelle virtajohdon tapille... Siitä pajasta kun autosähkötarpeita löytyy ihan mitä vaan...
Koitin tänään sitten itse tehdä siihen jotain parempaa holkkia, ettei hakkaisi uudehkon pultin rikki ja tulisi paremmin kiinni. Noh ei onnistunut, joten laitoin ihan vaan takaisin paikallensa sen, aivan samoin miten se siellä koko viime syksyn ja tämän talvenkin oli. Pääasia on kuitenkin toimiva laturi, ilman mitään erikoisia merkkivalojen palamisia. Hiukan se hihnaa vinkasee, mutta eiköhän sen kanssa voi elää.
Auto saatiin tänään siis pyörillensä ja käyntiin. Ykkönen ja pakki tuli laatikostakin koitettua. Jospa huomenissa rupeisi leikkimään puskureiden kanssa...

Mukavan käytännöllistä

Ei ole taineet japski-insinöörit paljoa miettiä tuota vaihteiston öljyn täyttöä. Tuolla vetarin yläpuolella näet sen täyttöaukon proppun peittämänä. Päältä päin sitä ei normaali tilanteessa voi täyttää, akku on laatikon päällä ja blokkaa käytettävyyden. Joten ainoa vaihtoehto on täältä alakautta täyttää se. Ja tähän mennessä ainoa keksimäni työkalu siihen on imupumppu. Imupumppu puolestaan on työkalu, jonka sulavaa käyttöä en tunnu oppivan millään.
Eihän se nyt monimutkainen työkalu ole ei, mutta vielä tähän päivään mennessä en ole ymmärtänyt miten saisin sen säiliön täyteen asti. Pahimmillaan tuohon reilun kahden litran täyttämiseen on mennyt tunti aikaa, kun olen tapellut tuon imupumpun kanssa. Kuitenkin teoriassa pumpun pitäisi 400-500ml vetää itseensä kerralla. Mutta vaikka kuinka hitaasti tai nopeesti koitan vetää sitä täyteen niin en siinä onnistu. Tuntuu olevan täysin sattumanvaraista, että paljonko pumppuun päätyy kerralla tuota öljyä...
Yhtä kaikki, laatikkoon on öljyt taas laitettu sisään, ruuvit ja mutterit kiristetty ja täten auto olisi valmis tiputettavaksi takaisin maan pinnalle. Mutta päädyin ottamaan tänään vielä irti tuon laturinkin, kun se helpompaa nyt on irroittaa. Mennee kyllä juhannuksen yli ennen kun saan sen tarkistettua. Juhannuksena voisi täten olla ohjelmassa puskureiden siloittelua...

Eteenpäin

Tänä aamuna kävin vaihtamassa välitetyn laatikon paikallensa. Melkoinen Via Dolorosa (©TTR) siitäkin meinasi tulla.
Valmisteluthan olin jo aikaisemmin tehnyt, joten tänään vain muutamat loput pultit auki ja laatikko alas ja toinen tilalle. Eikä siinä, laatikko lähtee kiltisti irti ja otamme mallia painelaakerista, että miten päin se kuuluu paikallensa. Viimeksihän siihen tuhlattiin parikymmentä minuttia ja sain melkeen rikottua sen laakerin. Nyt uusi laakeri napsahtaa kertalaakista, mutta jo aikaisemmin vähän ihmettelin uusien kuorien kytkinkäpälää. Se ei tuntuisi palauttavan ja kun vertasi vakiolaatikkoon niin karu faktahan se myös oli. Ei siinä, vaihdetaampa nopeesti tuosta toisesta koko käpäläsysteemi.
Siinä kohtaa tahtoo tulla ongelmia, kun ei saada vanhaa irti millään. Joten plan B, koitetaampa ihan vaan CRC:llä. Ja kas, käpälä rupeaa toimimaan! Eikun laakeri takaisin ja... käpälä lakkaa toimimasta. Otamme hieman lisää CRC:tä (määrää kuvastaa se, että sitä useamman kerran kaadeltiin ylimääräsiä poies laatikosta...) ja käpälä rupeaa taas toimimaan. Joten äkkiä tuosta vaan tuo laatikko sitten paikallensa.
Hetken siinä pikkuveljen kanssa ähkitään eikä tahdota millään saada laatikkoa paikallensa, välillä laatikko makaa pikkuveljen naaman varassa, välillä vauhtipyörän varassa. Yhtäkkiä kuuluu äännähdys ja huomaan kuinka moottorin ja laatikon välinen metallinen tiiviste siirtyy aivan pois paikoltansa. Ei perkele... Laatikko maahan ja sitten koittamaan, että liikkuuko se tiiviste. No eihän se sieltä kytkimen ja vauhtipyörän takaa käsivoimin inahdakkaan. Pikkuveljeni on jo sitä mieltä, että eikun irroittamaan kytkintä ja vauhtipyörää, minä puolestani kehoitan koittamaan josko sitä vauhtipyörää liikuttamalla liikkuisi se tiivistekkin. Onneksi liikkui ja sen jälkeen laatikko menikin melkein kertalaakista paikallensa. Tunkkia koko operaation aikana siirrettiin varmaan 5 kertaa aina pois tieltä. Onneksi on kevyttä tavaraa nuo...
Mutta siellä se nyt omin voimin on paikoillansa, vielä pultteja lisää paikallensa ja varmistus, että kaikki oikeesti toimii. Sitten vaan äkkiä nippuun ja testaamaan. Mitä sitä juhannuksena muutakaan tekisi kuin ralliautoa testailisi... Vaatii kyllä sen, että laturin saan sitä ennen tarkistettua.

Tutun näköistä

Tallissa taas tutun näköinen tilanne, auto pukkien päällä ja talli täys irto-osia. Laatikkoahan sieltä taas irroittelen, jätin valuttelemaan öljyjä poies. Pultit kun ovat tässä vuoden sisällä olleet useamman kerran jo auki, niin kaikki sujuu mallikkaasti kyllä. Etuvakaajan kumit ovat kyllä melkoisen loppu, voisi olla hyvä uusia ne... toisaalta koko alusta kaipaisi huollon niin jospa vaihtaa kaikki kerralla. Sitä ennen on tosin korjattava jälleen pakoputkea, tällä kertaa sen alkupäästä. Melkoiset lommot tuonne on tullut, osittain vakaajasta ja osittain varmaan pohjapanssarista. Sen lisäksi tarvitsisi siviilikatsastusta varten lisätä katalysaattori jonnekkin väliin. Jospa näihin perehtyisi sitten seuraavan kisan jälkeen. Se kisa on toivottavasti heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna ja tarkoituksena olisi taas käydä nuotista ajelemassa. Edellinen nuottikisa kun meni niin hyvin...

Uusi Elämä

Käväisin eilen akkuliikkeessä ja arvailuni olivat oikeassa, akku oli tullut tiensä päähän. Joten uusi akku mukaan ja samalla myös uusi akkukenkä, vanha kun oli jo hieman haljennut. Tänään sitten akku paikallensa ja kas, auto herää käyntiin ensi yrityksellä. En kauheasti autoa käyttänyt, koska pelkään laturin olevan viallinen ja sen rikkoneen akun. Joten laturi täytyy vielä käyttää tarkistuksessa ja toisaalta samalla voisi vaihtaa isomman laturin.
Tästä ilostuneena rupesin sitten purkamaan autoa lisää vaihdelaatikon vaihtoa varten. Ja rutiinillahan niitä sieltä tuli irroiteltua, kunnes aioin ottaa vetarit auki. En sitten näitä uusia vanteita alle laittaessani tullut huomanneeksi pientä ongelmaa... nimittäin vetariahan ei nyt saa auki irroittamatta rengasta ensin. Ja vetarin avaaminen olisi kyllä helpompaa renkaan kanssa ja maassa olevana. Täytynee vaihtaa hetkesi talvirengas niin saa auki...

Oikosulku

Kävin taasen ihmetelemässä auton sähköjä. Koitin taas autossa olleella akulla, josko siihen saisi elämää. Kävin samalla läpi vähän liitoksia sekä paineilmalla koitin hieman puhdistaa konehuonetta. Vaan taisimpa lähinnä aiheuttaa lisää vikoja. Nimittäin nyt kun koittaa startata niin samalla katoaa kaikki sähköt. Vasta kun irroittaa akun ja kytkee uudestaan sähköt palaavat autoon. Oliskohan se vika kuitenkin akussa...? Täytyy mennä akun kanssa asiantuntijaliikkeeseen ja tarvittaessa ostaa sitten uusi. Akun jälkeen täytynee järjestyksessä käydä osia läpi, startti, laturi, puola. Nuo kun on vaihdettu lienee kaikki tehtävissä oleva tehty. Sen jälkeen auto täytynee viedä auto jollekkin joka näistä oikeesti tietää...
Laatikko olisi tallin lattialla myös valmiina vaihdettavaksi, mutta haluaisin auton ensiksi liikkumaan omin voimin. Tosin startin irroittaminen on helpointa kun irroittaa vaihdelaatikon...Ja itseasiassa laturissa vähän sama juttu.

PS. Jos oot 14" rallirenkaita vailla niin olis halvalla...

Ihanat sähköviat

Oli jo sunnuntaina tarkoitus koittaa auton starttaamista toisella akulla, mutta sähkökatkoksen takia en saanut ladattua toista akkua. Tänään kävin lataamassa akun ja vaihtamassa sen paikalleen. Taino, eihän se siihen mahtunut eikä akunkengätkään ihan sopineet... Mutta kaapeleiden kanssa sitä sai testattua, ei juurikaan eroa paikallaan olleesta akusta. Startti melkeen jaksaa pyörähtää. Parilla starttauksella katosi noin 1,5V akusta jännitettä. Eli oikosulku ei taida olla akussa vaan jossain muualla... Vaan mistä perhanasta sitä lähtisi ettimään? Startti itsessään voisi olla ja sitten tietty se jo oireilllu laturi. Jospa ne ensimmäiseksi irroittelisi ja tarkistuttaisi.

Ihmettelyä vol. 2

Välillä olen ihmetellyt edellisten omistajien ratkaisuja auton kohdalla. Toisaalta japskiinsinöörin taidonnäytteet ovat oma lukunsa... Esimerkiksi nämä puskureiden kiinnitykset. Edessä puskuri oli alunperin viidellä (5) pultilla joista molempien etulamppujen alla oli yhdet. Nämä tietysti ensimmäisen kerran sitä irroittaessani jätin pois, jotta saisi vähän kätevämmin jatkossa irti. Tänään ajattelin sitten ottaa takapuskurin irti, kun nyt sitäkin tarvitsisi vähän paikata. Arvasin jo etupuskurin perusteella, että pultteja on valojen alla, mutta silti että molempien alla kaksi pulttia... Näiden lisäksi päädyissä tietysti oli molemmissa yhdet pultit. Vaan eipä se sittenkään lähtenyt irti. Hetken siinä ihmettelin, kunnes huomasin että on myös alapuolelta kahdella pultilla. Mutta ei senkään jälkeen lähtenyt irti. Loput neljä pulttia olivat "turvapuskurissa" eli keskellä oikeaa puskuria. Oli muuten melkoinen taiteilu, että niihin pääsi käsiksi. Mutta siis kaiken kaikkiaan puskuri oli kahdellatoista (12!) pultilla kiinni. Arvaat varmaan montako sain ehjänä auki. Kyllä, tasan nolla (0). Jokainen pultti oli nimittäin niin vanha, että avatessa napsahtivat poikki. Varmaa on muuten se, että kahtatoista pulttia ei takasin laitettaessa käytetä. Turvapuskurikin on kyllä hieman kyseenalainen...
Vaihdelaatikko on taas viety työnalle, tällä kertaa oikeanlaisten kuorien kanssa. Eli toive olisi seuraava kisa ajella sen kanssa, mutta tarttishan tuo auto saada taas käymään. Täytyy sen ongelman kimppuun seuraavaksi ryhtyä.

Yksi päivä muiden joukossa

Sunnuntain piti olla vain yksi päivä muiden joukossa, mutta siitä tuli kaikkea muuta...
Aamulla oli tarkoitus tankata vetoauto, mutta bensa-aseman mittariston vilkutellessa erinäisiä discolukemia jäi se tekemättä. Onneksi nafta piisasi kilpailupaikalle, joten se ei haitannut. Aamupäivä sujui murhetta, katsastukset ja ilmoittautumiset vain läpi ja kohti kisaa.
Ensimmäinen erikoiskoe sujuu mainiosti ensimmäiset 300 metriä. Sen jälkeen edellä lähtenyt on käynyt hieman leveällä ja siirtänyt tielle päänkokoisen kiven. Pojathan eivät kerkeä väistämään ja osuma on tosiasia. Osuma kartturin puolen eturenkaaseen on niin kova, että auton kuskin puoleinen takanurkka heilahtaa tynnyriä päin, rikkoen hieman takapuskuria. Eihän se rengaskaan siitä osumasta oikeen tykkää ja muuttaa muotonsa hieman... Tätähän kabiinissa ei tietysti heti huomata, vaan jarrutuksessa seuraavaan kurviin auto liukuu vastapenkkaa päin. Tämän jälkeen hiljaksiin takaisin varikolle ja minulle hieman renkaan vaihtoharjoitusta...

Huoltoalueelta kun pojat koittivat lähteä, kuuluu startista taas pelkkä napsahdus. Onneksi naapurihuollot ovat paikalla (itse olin jo mennyt radan varteen...) ja työntävät auton käyntiin. Toka pätkä sujuu sitten jo ihan hyvin. Jälkeenpäin tosin huomaan inkkarista, että auto ei käy yhtään puhtaasti vaan hieman kuolee korkeemmilla kierroksilla, mutta kabiinissa siitä ei ole haittaa. Maalimutkan vesilätäköstä sen sijaan on. Lätäköstä läpi ja auto sammuu siihen paikkaan. Eikun hinurin lavalla varikolle...
Sytytysjärjestelmän ja ilmanoton ollessa kuivia, siirtyy katse akkuun. Josta tuleekin sitten alle 12 lukemat mittariin. Eikun huoltoauto ja naapurilta starttikaapelit ja auto käy taas. Auto toimiikin sitten moitteetta kolmospätkän. Pojat innostuvat täten hieman ehkä liikaakin, hieman radan ulkopuolisia ajolinjoja ja kaatuneita risteysmerkkejä. Ja tietysti taas siitä maalilätäköstä läpi... Tosin auto kestää sen tällä kertaa.
Huollossa taas kaapelit kiinni ja lisää virtaa autoon, jotta päästäisiin loputkin ajelemaan. Nelosen lähdössä auto rupeaa oireilemaan, kierroslukumittari tipahtaa nollaan ja lähdön jälkeen meno on vaivalloista. Kuitenkin pojat ajavat taas siitä lätäköstä läpi (oli lähdössä nyt ja huomautin kyllä, että sen voisi kiertääkkin...) ja auto sammuu jälleen. Kisa sitä myöden paketissa kun välissä ei hinausta suoriteta.
Kisan jälkeen auto näyttää niin päällepäin kuin konepellin sisältäkin sille, että oltaisin oltu Safari rallissa eikä Vantaalla ajelemassa rallispecialia... Mutta pienintäkään elämää autossa ei ole, virrat menevät kyllä päälle mutta avainta käännettäessä ei juuri tapahdu. Koitin kotona starttibuusterinkin kanssa, mutta buusterikin kyykkäsi. Että taitaapi olla jonkin asteinen oikosulku autossa... Täytyy tuossa viikonloppuna ruveta purkamaan autoa ja koittaa toisella akulla.

Sitä ennen taidan tarvita lonkeron ja ehkä toisenkin.

Mitä mitä?

Kävin tänään tallilla vähän teippailemassa ja tarkistelemassa nesteet viikonloppua silmällä pitäen. Teippauksena oli tosiaan nimien teippaaminen piiloon. Miksi?
No minä siirryn viikonlopuksi huoltopäällikön rooliin. Kartturinihan piti ajaa jo talvella sprintissä, mutta kun tulin rikkoneeksi auton omalla vedolla, jäi kartturilta ajelut silloin väliin. Joten annetaan uusi mahdollisuus, tällä kertaa rallispecialin muodossa.
Auto on valmis ja toivottavasti kestää kilpailun tällä kertaa...

Vuodoton

Sain tiivistesarjan joten päädyin tänään vaihtamaan venttiilikoppaa. Varakoneessa oli jo valmiiksi irtonainen koppa, mihin vaan tarkoitus oli vaihtaa uudet tiivisteet. No varsinainen tiiviste olikin helppo homma, vanha lähti ihan vaivatta irti ja uusi samalla tavalla tilalle. Vaan tulpan reikien tiivisteet olivatkin eri tarina... Hetken siinä ihmettelin että miksi pirussa nämä ei tästä lähde, joten rupesin niitä paloittelemaan. Kirotessani siinä sain paloiteltua osiksi tiivisteitä ja rupesin meisselillä rapsuttelemaan loppuja. Tulin siinä sitten reunaan ihan nuijan kanssa lyöneeksi ja hetkinen... tämähän lähtee kokonaisena kyllä kun olisin tajunnut mistä kohtaa vääntää sitä irti. Luulin sitä metallireunaa mihin rapsuttelin jo kannen osaksi, mutta todellisuudessa se olikin vielä tiivistettä. Tämän ahaa elämyksen jälkeen homma sujuikin vähän paremmin, tosin siinä kohtaa isäni hälyytti apuun traktoria korjaamaan. Pikaisen startin irroitusoperaation jälkeen, palailin takaisin kilpurin kimppuun. Siitä sitten kansi paikallensa kasaan ja auto käytiin. Ei vuotoja, loistavaa!
On tässä toki vähän mielenkiintoisia asioita. Nimittäin eihän tämä kansi aivan täysin samanlainen ole. Kiinnityksiltään ja tulpan reijiltään täysin sama, jonka ansiosta se paikallensa sopii. Mutta sisältänsä kansi on vähän erilainen, loiskelevy vähän erikokoinen, öljykorkki eri kohdassa ja hieman erilainen sekä toinen huohotusreikä on eri kohdassa. Huohotusletku kuitenkin riitti siihenkin, niin luulen ettei tästä mitään ongelmia aiheudu... Vanhassa oli tosiaan ihan selkeä ja kohtuullisen iso halkeama, joka oli vain ulkopuolelta yritetty paikata.
Tarkistin myös jarrut ja näissä ei mitään vaurioa ollut näkyvissä. Joko oli tosiaan vielä varastointirasvaa levyissä tai sitten tuota moottoriöljyä oli päätynyt sinne asti. Tätä tukee se, että vetari oli moottoriöljyn peittämä.
Joten auto olisi taas kilpailuvalmis. Käsijarrun voisi vielä kiristää ennen seuraavaa kilpailua, mutta muuta ei tartte tehä. Josko ensi viikolla...

Savua näkyvissä

Sunnuntaina oli ohjelmassa jo melkein perinteeksi muodostunut Tammisaaren asvalttisprintti. Tällä kertaa ei ollut laittaa edes siviilirenkaita alle, joten tallista huonoimmat sorarenkaat alle ja menoksi. Rata oli sama vanha mitä viimekin vuonna, joten siltä osin hyvin muistissa.
1. kierros
Heti ensimmäisistä jarrutuksista asti on selvää, että pitoa ei ole. Renkaat pitävät elokuvamaista ääntä jokaisessa jarrutuksessa ja liki jokaisessa kurvissakin. Ajo menee ehkä tästä johtuen hieman jarrulle seisoskeluksi. Tämä puolestaan johtaa lievään lämpötilaongelmaan jarruissa, joka maalimutkassa konkretisoituu ihan pienien liekkien muodossa. Tätä en tosin tiennyt kun vasta tuon videon nähtyäni, ihmettelin vain kun oli melkoisesti savua saapuessani varikkopaikalle... Savulle on myös toinen osatekijä ja se on moottorin öljyvuoto. Luulin, että venttiilikoppa vuotaa poikki olleen pultin takia, mutta todellisuudessa kopassa olevat paikkaukset eivät enään pidä ja vuotaa ihan kopasta läpi öljyä. Ensimmäisen kierroksen aika on loistava, vain 11 sekuntia perässä 2. hitainta luokassa.
2. kierros
Tarkoituksena on ottaa hieman varovaisemmin ja säästellä auton voimansiirtoa ja jarruja. Siinä onnistun, mutta aika ei parane vaan on sekunnin hitaampi mitä ensimmäisellä kerralla. Aikaani kun vertaa rallirengasluokkaan (johon harkitsin ilmoittautuvani) niin en olisi ollut hitain ja ero seuraaviinkin luokassa olisi ollut huomattavasti pienempi.
Mutta remonttia on taas vähän tiedossa, venttiilikoppa on vaihdettava, kunhan vaan saan uuden tiivisteen. Jarrut täytyy tarkistaa, ettei siellä mitään vaurioita ole. Tällä hetkellä oletus tulipalolle on se, että jarrulevyihin olisi jäänyt vielä jotain varastointirasvaa mikä lämmetessään paloi pois. Niin ja uus polkupyörä tarttis hommata... vanhan runko kun antautui kierrosten välillä.

Aina ei vaan pysty ymmärtämään

Vaihtelin tuon toisen sammuttimen paikallensa tänään. Olen monesti ihmetellyt autoon tehtyä ratkaisuja, kuten yhdet silmukkapultit munavöille, ja taas kerran vastaan tuli hieman erikoinen ratkaisu. Nimittäin sammuttimen telineen pultin kanta oli rälläköity erittäin matalaksi. Okei, sammutin mahtui ehkä paremmin telineensä tällöin, mutta tulikohan mieleen että paljonkohan se sitä kantaa heikentää? Meinaan ei sekään kauheen kivaa olisi jos pultin kanta pettäisi ja sammutin lähtisi pyörimään kabiinissa ympyrää. Laitoin nyt ihan täysikokoisilla pulteilla sen pohjasta läpi ja hyvinhän tuo tuossa piukassa on.

Täten autohan olisi tankkausta vaille valmis sunnuntaille. Taidan peräti pestä talven soratkin autosta vielä huomenna. Niin ja kärryyn ois toki hyvä vaihtaa kesärenkaat alle...

Hetkinen...

Vaihteeksi oli taas päivä jolloin mikään ei tuntunut menevän putkeen... Taustana voidaan kertoa, että laatikko valmistui sittenkin jo alkuviikosta, joten tänään oli tarkoitus vaihtaa se paikallensa. Vaan...
Aamulla oli tarkoitus ajaa jarrut sisään, viemällä auto samalla kulmien tarkastukseen. Kotia lähtö, vähän vauhtia ja ensimmäinen tiukempi jarrutus lämmitysmielessä. Hyvin pysähtyyyyy...naps...hetkinen, poljin menee pohjaan ja kuuluu kauhea kolina. Auto tien sivuun ja katsomaan, kyllä uusi jarrupala petti heti ensimmäisessä jarrutuksessa. Oikeammin minun kiinnitysadapterini petti ja tuhosi samalla palan. Jaaha, eikun kässärin kanssa jarrutellen kulmien tarkastukseen. Samalla viedään sammuttimet leimattavaksi.
Iltapäivällä reissu ensiksi sammutin paikalle, hetkinen... tässä tarkistettujen kasassa on vain kaksi, missäs se kolmas on. "Juu tää on niin vanha, ettei sitä voi koeponnistamatta leimata..." Arvatenkin ko. sammutin oli kilpurin sammutin, jossa olisi periaatteessa ollut vielä syyskuulle leimaa, mutta nyt ei sitten olekkaan. Korjaamolla paikattiin vuotava venttiilikoppa ja säädettiin kulmat takaisin kohdilleen. Edessä oli vaivaiset 9 mm haritusta, kun alunperin oli 1 mm. Hyppimisen varjopuoli...
Sitten kotio, hetkeksi auto jäähtymään jotta voitaisiin vaihtaa välitetty laatikko takaisin paikallensa. Laatikon suhteen oli käynyt tuuri, vain "planeettarattaat" olivat pettäneet eivätkä olleet edes tuhonneet muuta matkallansa. Siinä sitten purettiin akku yms poies, näemmä yksi kiinnityspulttikin oli kadonnut laatikosta jonnekkin... Oltiin juuri nostamassa autoa pukkien päälle kun katseltiin välitetystä laatikosta, että missäs niitä kiinnityskohtia vielä oli. Hetkinen... eihän nää kuoret ole samat... hajonnut kuori viereen ja kyllä, nämä ovat erilaiset kuoret. Ei sitten tullut tarkistettua kun osia vein, että olisivat samanlaiset, eikä ollut kasaajakaan tullut huomanneeksi kasatessaan kun osat olivat näihinkin kuoriin sopineet. Eikun takaisin kasaamaan...
Onneksi hyllyssä oli yhdet vakiopalat, joten jarrumurheet siltä osin ratkaistu. Samalla laiteltiin panssarit ja muutkin asiat jo valmiiksi. Sammutinta ei vielä saatu paikkaansa, kun tuo toinen olemassa oleva sammutin ei tietenkään sovi vanhan kiinnikkeisiin. Mutta sunnuntaina ollaan viivalla, kaikesta huolimatta.

Kaunista mustaa

Päätin iltapuhteena vaihtaa ne uudet öljytkin jo sisään. Proppu auki helposti ja eikun suodatinta avaamaan. Voi perkele, että tää on piukassa. Suodatin avaimella saan vain lommoja aikaiseksi, enkä pienintäkään liikettä. Pyydän pikkuveljenkin auttamaan vielä, mutta ei inahdakkaan. Joten kuvan pihdit käyttöön ja lisää lommoa. Aukeshan se lopulta, mutta vähän jäi mietityttämään, että olisikohan edellinen vaihtaja laittanut hippasen liian piukkaan tuon... Muutenkin välillä tuntuu, että Taikaratsussa on monet pultit laitettu aivan liian tiukkaan.

Öljyt olivat ihan ok näköisiä, joten hyvillä mielin voi jatkaa kohti kilpailuja. Päädyin lähtemään taasen asvaltille ajelemaan, tällä kertaa ihan sorarenkain. Niin ja ne kaksi merkkivaloa sammuivat tänään välillä jo itsestään... eli maadoitus häikkähän se on.

Ongelma ratkaistu

Kävin mittailemassa latausta kierroksia. @4000rpm mittariin tuli lukema 14.75V. Täysin normaali minun mielestäni. Joten plan B, eli teoria maadotuksen puutteesta. Kun liittimessä on kerta yksi missä on pelkkä metallimötikkä voisi sen kautta koittaa maadoitusta. Johto mötikkään ja runkoon ja auto käyntiin. Ja kas, valot sammuivat. Eli laturi on täysin ehjä ja toimiva, kunhan lampulle tehdään vielä maadoitus.

Tämän valossa voisi ensi viikolla kilpailla kyllä, mutta vaihdelaatikkoa en tule saamaan huollosta siihen mennessä. Toki voisihan noita jarrujakin mennä sinne testailemaan/ajamaan sisään... Nooh, sunnuntaihin asti on aikaa miettiä.

Ei tässä ole mitään tolkkua...

Tänään ajatuksena oli mennä vaihtamaan laturin liittimestä johdot keskenään päittäin. Ajatuksen tasolle se jäikin, kun en millään saanut niitä irti liittimestä. Päädyin siinä sitten huvikseni mittaamaan, että kumpi johto oikesti on kumpi. Näin loogisestihan ajateltuna laturin valon johtoon ei tule virtaa kun se ei ole laturissa. Väärin ajateltu... Molempiin tuli ihan iloisesti 12V, jolloin iski hämmästys.
Siinä sitten selvittelin, että laturihan tuon maadoituksena toimii ja periaatteessa sen puutteesta voisi johtua valojen palaminen. Toisaalta laturista todella kuuluisi vielä tuon lisäksi tulla virtaa lampulle päin ja valon kuuluisi syttyä kun jännitteen ero on tietyn suuruinen. Tämä pisti miettimään, että lataakohan tuo kierroksilla ihan oikein... Toki tuolloinkin pitäisi nyt tyhjäkäynnillä valon sammua, mutta sitä nyt vielä voisi mitata. Jos lataa normaalisti myös kierroksilla, en todellakaan tiedä mitä tekisin. Kai sillä sitten vaan ajelee ja koittaa selvittää siviilikatsastukseen mennessä...
Rallirenkaat tuli tänään auton alle vaihdeltua ja samassa vaihdoin uudet tulpatkin koneeseen. Huoltosuunnitelma olisi sitten öljynvaihtoa vaille valmis, kunhan tietäisi vielä koska laatikon saisi takaisin... vähän kun tekisi mieli jo ensi viikolla kilpailla...

Sähköpohdintaa

Taas on viikko vierähtänyt ja mitään ei ole tapahtunut. Kevätflunssa vei sängyn pohjalle ja täten projektin jäihin hetkeksi. Tänään olo oli sen verta parantunut, että käväisin kuvailemassa itselleni tuon laturin kytkennän, jotta voisin vertailla sähkökaavioihin ja tuohon toisesta laturista löytyneeseen kytkentäohjeiseen.

Kaikissa sähkökaavioissa mitä minulla on, lähtee laturilta kolme johtoa tuosta liittimestä. Minulla lähtee vain kaksi... Tyhjänä minulla on pohjimmainen napa, josta sähkökaavioiden mukaan pitäisi lähteä valkoinen johto. Tämä johto päätyisi relelaatikkoon. Kuten kaavioissakin minulla on keltainen ja sininen johto. Näistä keltaisen pitäisi mennä mittaristoon ja sinisen moottorin sulakerasiaan. Sininen lienee samalla heräte, koska toinen pää tulee virtalukolta. Tosin liitinkaaviota katsoessa pitäisi niiden mukaan keltaisen ja sinisen olla toisin päin liittimessä...

Kun taas mietitään tuon laturin päältä löytyneeseen kytkentäohjeeseen on kytkentä tällä hetkellä seuraava:
- S kirjaimesta ei lähde johtoa ollenkaan... vertailujännite olisi varmaan tarpeellinen?
- IG kirjaimesta lähtee sininen johto, eli minun ymmärrykseni mukaisesti heräte olisi oikein.
- L kirjaimesta puolestaan keltainen, eli lampun johto juuri niinkuin pitäisikin.

Ei tästä nyt oikeen ota vieläkään selvää... joko tuo yhden johdon puute sekoittaa tai sitten keltainen ja sininen ovat väärin päin. Näin minä tämän tulkitsisin. Vai olisikohan siinä laturista kuitenkin jotain vikaa... Tässä kohtaa voisi olla kivaa tietää tuon vanhan laturin kytkentäohje, harmittavaisesti siinä ei mitään merkintöjä ollut.

Pikku korjauksia

Ajattelin käydä tarkistamassa, että ei kai sitä laturin liitintä saa toisin päin laitettua. Ei saa, mutta silti siitä liittimestä tämä "ongelma" johtunee. Nimittäin 3-napaiseen liittimeen tulee vain 2 johtoa ihan tehdastekoisesti. Ilmeisesti nyt paikallaan oleva laturi haluaisi myös sen kolmannen johdon... Täytyy jatkaa selvittelyä.

Täten siirryin kartturin oven kimppuun ajatuksenani irroittaa ovipahvi jotta pääsisi rasvailemaan ikkunan nostin systeemin. Muutaman ruuvin sain ongelmitta irti, joten pahvi oli enään ikkunan kahvastaan kiinni. Tätä en sitten ikinä saanutkaan irti. Korjaamokäsikirjan ohjeessa kun käsketään laittamaan liina (!?!) kahvan taakse ja sitten se mystisesti lähtee vain irti. Joko en uskaltanut vetää tarpeeksi tai en vain ymmärrä ohjetta. Ohjetta ihmetelessäni tutkiskelen, että ikkuna ottaa sisäpuolen tiivisteeseen kiinni alaspäin rullatessa. Ajattelinkin täten, että joskos sitä vain liukastaisi. CRC purkki käteen ja tiivisteen ja lasin väliin sitä suihkimaan ronskisti. Ja kas lasi liikkuu kuin unelma. Pienestä oli sekin kiinni...

Laturia ihmetelessä tarkistettiin, että kaikki sähkölaitteet toimivat. Takana toinen vilkku ja jarruvalo olivat pimeinä, joten nyt ajattelin kurkata että mimmoisias polttimoita sinne tarttis hommailla. Vilkun mysteeri ratkesi melko nopeasti. Kuten kuvasta huomaat, oli koko lamppu kantoineen kadonnut. Johtonippu paljasti lampun roikkuvan pyöränkotelon päällä. Ihme kyllä, lamppu oli täysin ehjä ja pohjakin suostui kiinnittymään ihan normaalisti. Ettei ois hypyssä lähtenyt irti tuo...