tiistai 5. maaliskuuta 2013

Ilmojen halki

Lauantaina käväistiin Lahdessa viimeisessä talven F-cupin kisassa. Matkalla sinivuokotkin kiinnostuivat yhdistelmästä, mutta kun on paperit kunnossa saa matka jatkua vaivatta.
Kilpailupaikalla kaikki kunnossa, joten eikun lyhyen siirtymän myötä pätkille...
EK 1:
Pätkä oli osittain Lahden sprinttirataa ja kesken pätkän tajutaan myös ajavamme viime talven Orimattilan yhtä pätkää vastakarvaan. Ajo sujuu ihan hyvin ja vakiolaatikko tuntuu yllättävän siedettävältä. Kellonkin mielestä ero ihan siedettävä.
EK 2:
Muutamia mielenkiintoisia paikkoja ja taas tajutaan ajavamme yhtä viime talven Orimattilan pätkää vastakarvaan. Se on toisaalta koitua kohtaloksi... nimittäin pätkällä oli huomiohyppy, terävä hyppy tiekirjassa. Se samainen töppyrä oli myös viime talvena huomiolla Skodalla ajaessa. Silloin ajoimme nostamatta yli ja autohan ei edes hypännyt. Nyt kun huomasimme samaisen paikan, niin tein pikaisen päätöksen, nostamatta yli. Ja sitten muuten lennettiin................ TUMPS. Auto alas ja matka jatkukoon. Kuin ihmeen kaupalla auto on täysin kunnossa olevan oloinen, vaikka tömähdys oli melkoinen. Loppupätkä menee hyppyä ihmetellessä ja tunnustellessa että kaikki on kasassa.
EK 3:
Lähdössä pohditaan pitäiskö jo pistää lisävaloja päälle. Päätetään ettei laiteta vielä, näkyvyys ihan hyvä. Pätkän maalissa ollaan hieman eri mieltä, olisi metsän siimeksessä ollut välillä ihan hyvä. Muutenkin menee taas jo vähän varovaisuuden puolelle.
EK 4:
Tullessamme lähtöviivalle meille ilmoitetaan pätkän menevän poikki hetkeksi. Siellä on kuulemma suma ja siirtävät auton sivuun ennen meitä. Pätkällä emme kyllä mitään jälkiä sumasta näe... Melkoisia röykkyjä sen sijaan pätkältä löytyy, joista yhdestä erityisesti lähtee melkoinen peräkorkea suoritus. Aavistuksen paremmin mitä edellinen noin ajallisesti.
TAUKO:
Tauolla sitten kysellään edellä lähteneiltä, että oliko siellä joku suma. Kukaan ei muista nähneensä... mielenkiintoista. Tauon aikana rupeaa taivaalta tulemaan melkoisesti lunta. Pikaisesti vilkaisen, että suurin osa teippailee lisävaloista puolet peittoon... No kun muutkin, niin minäkin sitten vielä viime hetkellä päätän näin tehdä. Tiedä sitten oliko sillä mitään vaikutusta...
EK 5:
Päivän pisin, yli 20km pätkä sisälsi sitten aivan kaikkea mahdollista. Useampi hyvä paikka, aivan käsittämätöntä pikkutietä paikkapaikoin ja myös hienoa kovavauhtista tietä. Suurin tilanne tulee juuri ennen maalin ennakkoa, kun arvon aivan väärän ajolinjan nypyn ylitykseen. Latu kuitenkin riitti hyvin. Ajallisesti pätkä menee aivan surkeasti, varon pikkutiellä kalustoa kellon mielestä aivan liikaa.
EK 6:
Viimeinen metsäpikis menee varmanpäälle ajaessa. Tiedä sitten oliko takarenkaat niin lämpimät vaiko nastat hukkuneet, kun pätkällä tulee useampi isompi liippi aikaiseksi. Kello ei kauheesti tykännyt tästä pätkästä.
EK 7:
Kilpailun viimeinen pätkä oli sitten Jokimaan raviradalle tehty yleisöpätkä. Erittäin lyhyt mutta ihan kohtuu ajettava pätkä. Suurin ylläri tulee kun auto hyppääkin sillan alituksessa ja taas tulee melkoisen kova laskeutuminen...
Pääasia kuitenkin saavutettiin, eli maaliin päästiin. Vakiolaatikko on muuten hyvä, mutta auton kiihtyvyys kärsii niin paljon, että kello ei tykkää, vaikka minä tavallaan tykkäsin sillä ajaa. Joten se tallissa makaava reiällinen laatikko on korjattava. Muutenkin täytyy aika tarkkaan tarkistella, että tulikohan noista hypyistä nyt jotain vaurioita autoon. Ja korjattava monia muita pikkujuttuja...

Ja niin seuraavana päivänä tosiaan olin pirteänä kolmen tunnin yöunilla kilpailijoiden yhteyshenkilönä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti