Ei tartte...

Soittelin oikojalle ja hän kehoitti ottamaan tekniikan pois ennen oikaisua, jotta heillä on paremmin tilaa suoristella autoa. Tämä selvä, eikun irroittelemaan kaikki jotta voi nostaa tekniikan pois...
Aloittelin pohjapanssarista joka ei sitten oikein millään sieltä halunnutkaan ulos tulla. Erinäisten työkalujen ja taiteiluiden kautta se kuitenkin irtosi ja aika äkkiä voi todeta, että ei tartte tätä oikoa... Mutta työnsä teki täysin, yhtään osumaa moottoriin tai vaihdelaatikkoon ei ole altapäin tullut.
Vetareita irroittelin ja samalla paljastui, että kartturin puolen vetari on ottanut siipeensä. Ainakin sisäpään kumi jostain syystä haljennut ja toki vetarissakin jälkiä kun tuli tuli koriin asti kiinni. Eikun vaihtoon...
Irroitin myös kallistuksen vakaajaa, tosin vain yhden kiinnityspisteen koittaakseni teoriaani sen vaikutuksesta pyörän paikkaan. Otin irti etupalkissa olleen kiinnityspisteen, kun se puoli palkista tuli sisään jonkin matkaa. Ja kas samalla hetkellä kun saan pultin auki siirtyy tanko eteenpäin. Sitten kun vielä käsin avitti niin pyörähän olikin suoraan jo oikealla paikallansa. Eli tukivarsi saattaisi olla jopa ehjä.
Yhtä kaikki nyt voinee jo varmana sanoa ettei Taikaratsua nähdä viivalla tänä vuonna. Mielummin korjataan kuntoon rauhassa ja samalla tehdään siihen ensi vuoden sääntömuutoksen vaatima päävirtakatkasija ulkopuolelle.

Purkutuomio

Vihdoin eilen oli aikaa ja kuntokin sellainen, että uskalsin mennä jatkamaan purkamista. Lokarin sain irti ja pääsin tutkimaan tarkemmin sen nurkan vaurioita. Kaikki on tullut taaksepäin, mutta kriittiset paikat näyttäisivät olevan kunnossa. Näyttää jopa sille, että tukivarsi, vetoakseli ja kallistuksenvakaajakin olisivat kaikki ehjiä... Irroitettava ja tarkistettavahan ne on toki.
Jäähdyttimen otin myös irti ja tuurilla mitään ei koneesta tai vaihdelaatikosta näyttäisi mennen rikki. Jäähdyttimestäkin flekti näyttäisi olevan ehjä, pakosarja tunkeutui juuri sen vierestä... Lukkopeltiä oioin yhä lisää, nyt jopa umpio mahtuisi jo paikallensa, mutta onhan se vielä kaukana oikeasta paikastaan. Sovittelin nimittäin jo muitakin osia ja kuten huomaa tuosta lokarista niin jonkin verran tarvitsisi vielä oikoa. Taitaapi mennä roboottihommiksi, kuten se aisakin...
Puskureita sovittelin ja tulimpahan huomanneeksi että niitäkin on perkale kahta eri tyyppiä. Tietystikkään toisen tyyppinen puskuri ei sovi kuin tietyn turvapuskurin kanssa. Onneksi minulla on useampi, niin löytyi oikeanlaiset osatkin. Etumaskejakin on näemmä useampaa tyyppiä, noh sillä ei onneksi ole mitään väliä kun kaikissa kiinnitystapa sama. Itseasiassa tämä kiinni ollut tyyppi ei taida olla se tyyppi mikä on luokitustodistuksessa... Hyvin onneksi on löytynyt kaikki tarvittavat osat ja ensimmäisen jopa vaihdoin jo. Toisen konepellin saranan nimittäin.
Seuraavaksi täytynee sopia oikomishommista, tämän kauden kisat ei täysin ole poissuljettuja, mutta todennäköisempää on vasta ensi vuonna viivalla oleminen...

Osuma ja jälkiseuraukset

Sunnuntaina kävin ajamassa sprinttiä... liki maaliin asti.
Ensimmäinen kierros meni ihan kohtalaisesti, rata oli liukas joten liipissä tultiin välillä aika railakkaasti. Toiseksi viimeisessä kurvissa käväistiin ruohikon puolellakin. Aika ihan hyvä, luokan toinen ja "pikkuralliautojen" kolmas.
Tiedossa oli, että ajat paranevat huomattavasti toisella kerralla, joten sillä piti onnistua. Ja hyvinhän se tulikin, kunnes lähestyttiin radan puolivälin jälkeen pistettä 19. Tiputan neloselta kolmoselle, vauhtia siis n. 100km/h. Sitten en rehellisesti sanottuna tiedä mitä tapahtui. Sen tiedän, että minusta tuli matkustaja ja samaa vauhtia metalliaidasta läpi pysähtyen multasäkkiin. Ensimmäinen reaktio paikan päällä, että auto pomppasi kuopasta (niitä löytyi muutama josta muillakin tuli vähän ohjelmaa) pehmeälle ja siitä suoraan. Mutta incaria kun katsoo niin näyttäisi sille kuin ihan itse olisin sinne kääntänyt. Oliko rengas sitten tyhjän päällä ja tein "liian ison" korjausliikkeen ja ohjaus pyörähtikin enemmän kun ajattelin? Siihen on hankala vastata.
Auto sivuun, äkkiseltään vauriot näyttävät kohtuu vähäisiltä. Multasäkki oli mitä parhain pysäyttäjä, tekee tehtävänsä ja autokin säilyy kohtalaisen vähillä vaurioilla. Paikan päällä irroittelen jo puskurin valmiiksi, etupyörä on näemmä tullut taaksepäin joten lavettikyydillä varikolle. Siellä luonnollisesti sitten ambulanssihenkilökunnan tarkastukseen. Osumahan oli kohtalaisen kova, kun liki äkkipysähdyksenä tapahtui. Munissa vihlasi heti kun osuma tuli, se oli jo merkki siitä, että ei tainut olla munavyö ihan oikeassa mitassa... Ambulanssi tarkastuksessa ainoat arat paikat ovat jalat, molempiin sääriin tullut jokin osuma, ilmeisesti kojelaudasta.
Kotimatkalla huomaan kyllä, että on häntäluukin ottanut osuman, rupeaa aristamaan. Ja se tässä nyt pari päivää onkin vähän menoa hidastanut. Istuminen ja varsinkin nouseminenkin tekee vähän kipeää. Syykin näihin vammoihin on yksinkertainen, löysällä ollut munavyö. Vähän jopa pelästyin kun rupesin incaria katsomaan, että hetkinen, minähän tipahdan useamman sentin alemmas osuman aikana! Sitten kun sitä rupesi hidastamaan, niin paljastui koko totuus. Näinkin suhteellisen pienessä ulosajossa liikkuu muuten mies melko reippaasti penkissä... Eli kiristämme munavyötä.

Päätin kuitenkin sitten jo tänään mennä purkamaan autoa, kai sitä jotain saisi tehtyä vaikkei ihan kaikkea nyt pystykkään tekemään. Keulasta sain purettua vääntyneitä ja tuhoutuneita osia, konepelti otettiin jo kisan jälkeen pikkuveljen kanssa irti. Jonkin verran tuuria on ollut mukana vaikka vähän pelottikin siinä kohtaa kun autosta nousi ja näki vain putken päitä ristissä joka suuntaan. Yksikään metalliputki ei mennyt mistään läpi ja multa ei edes saanut rikottua tuulilasia. Mutta onhan noita vaihdettavia osia: konepelti, etupuskuri (joo nyt täytyy jo vaihtaa, ei jaksa korjata...), turvapuskuri, etumaski, kartturin puolen etuvalot, pohjapanssari (meni aivan muodottomaksi jostain syystä...), oikea etulokasuoja, etu aisaa oikaistava hieman, lukkopeltiä oiottava/vaihdettava (aika hyvin oikeni moottorinosturin kanssa jo), jäähdytin ja ties mitä vielä. Eniten tällä hetkellä peloittaa tuo etupyörä joka tuli reippaasti taaksepäin. Siitä en vielä tiedä, että mitähän kaikkea sieltä meni rikki...
Mutta nyt keskitytään parantumiseen ja hoidetaan tulevan viikonlopun toimitsijahommat loppuun. Sitten taas purkuhommien pariin. Silti voi olla, ettei tänä vuonna enään viivalla nähdä...

Todellinen syy

Sitä tuli kilpailuun ilmoittauduttua, joten pakkohan sitä oli käydä koittamassa, että kaikki on kunnossa. Maantiellä lenkkiä ajellessani kävi hyvin äkkiä selväksi, että kaikki ei ole kunnossa. Oireet täysin samat mitä Oripäässäkin... mikä perkele siellä nyt on.
Noh ainoa mitä olin vielä suunnitellut oli vaihtaa akun maajohto sekä itse akku. Joten eikun irroittelemaan akkua ja maajohtoa. Siinä johtoa irroittaessa huomasin sen olevan korissa kiinni toisen maadoitusjohdon kanssa ja sen toinen pää menee vaihdelaatikon päälle. Koitin pulttia laatikon päällä... HETKINEN... tämähän on käytännössä irti! Ei voi olla totta, näin onneton vika aiheutti koko Oripään härdellin??? Taas yksi pultti lisää johon näemmä täytyy laittaa ruuvilukitetta...
Kävin kuitenkin ostamassa sen uuden akun ja maajohdon, niiden vaihtamisesta kun ei mitään haittaakaan ole. Tämän jälkeen uudestaan testilenkille ja volá, murheet kadonneet ja lämmöt pysyy siellä missä pitäisikin. Käynnistyikin se auto taas ihan eri tavalla...
Näin kolme päivää ennen kisaa on hyvä selvittää vika, mitä on ollut vasta kolme kuukautta aikaa selvittää... Vanha viisaus, kaikki rallitouhuissa jää viime tippaan, piti jälleen paikkansa. Sunnuntaina sitä pitäisi taas sprinttiä koittaa. Edellisestä sprintistä onkin jo vierähtänyt liki kaksi vuotta... Tosin nyt pääasiallisena tarkoituksena on testata kaiken toimivuus ja muuttuiko se takapään käytös yhtään.